Elämä ja matka

Tuntuu suorastaan hämmentävältä miten helppoa ja tuttua kaikki onkaan. Toki yksi syy lyhyelle aurinkolomalle juuri Málagassa oli se, että kaupunki on tuttu eikä koko loma mene siihen, että opettelee liikkumaan uudessa paikassa. Silti yllätyin, kun tuntuu kuin olisin lähtenyt täältä vasta viime viikolla (enkä lähes vuosi sitten). Vaikka tietöitä ja korjausrakentamista näkyy katukuvassa viimevuotista enemmän ja mehubaareja on ilmestynyt katukuvaan lisää, niin valtaosa kaupungista on ennallaan. Liikkuminen luonnistuu ilman karttaa ja bussipysäkiltäkin osasin suunnistaa lentokentältä tullessani suorinta tietä majapaikkaani. Ravintolassa ja kahvilassa loppulasku ilahduttaa joka kerta ja tuorepuristettu appelsiinimehu on kuin pieni pala taivasta parilla eurolla. Churrot kuumaan suklaaseen dipattuna vie kielen mennessään ja kauppahallin hedelmävalikoima melkein itkettää, kun kaikki on paitsi edullista, niin myös tuoretta ja maistuu niin paljon paremmalta kuin kotona, jonne hedelmät on rahdatt...

Istun jälleen lentokentällä. Olen lähtenyt kotoa jo ennen puoli viittä aamuyöllä reilun viiden tunnin yöunien jälkeen, mutta olo on yllättävän virkeä. Oli jotenkin jännä fiilis hypätä aamun ensimmäiseen bussiin ja suunnata lentokentälle. Muut kyytiin pitkin matkaa nousseet olivat selvästi työmatkalaisia: linja-autonkuljettajia useampikin, postinjakaja ja joku ABB:n takki päällä. Vain yksi ihminen oli matkalaukun kanssa liikenteessä minun lisäkseni. Silti jengiä tuli yllättävän paljon kyytiin reilun puolen tunnin matkan aikana. Helsinki-Vantaa tuskin nukkuu koskaan ja aamut on toki vilkasta aikaa, mutta silti hieman hämmästyin sitä kuhinaa, joka lähtöaulassa oli. Lähtöselvityksen lisäksi myös baggage drop on ainakin Norwegianilla muuttunut kokonaan itsepalveluksi, mutta henkilökuntaa palloili ihan kiitettävästi lähistöllä, jos olisi tullut ongelmia. Onneksi turvatarkastukset näyttivät vetävän hyvin ja kokemuksesta osasin valita sen hiljaisimman, jossa pääsin kävelemään käytännössä tyhjä...