Elämä ja matka

Blogi on elänyt hiljaiseloa jo pitkään, mutta minä en. Ehkä tapahtumarikas vuosi onkin syynä siihen, ettei ole oikein jaksanut paneutua kirjoittamiseen. Näin uudenvuoden aattona on kuitenkin hyvä hetki pysähtyä tekemään pieni katsaus menneeseen, joten tässä tiivistetysti kulunut vuosi ja vähän ajatuksia vuosikymmenestäkin. Vuosi 2019 alkoi kuten edellinenkin - työttömänä. Määräaikainen uravalmentajan pesti oli päättynyt vuodenvaihteessa ja työnhaku päällä. Tiesin kuitenkin entistä tarkemmin, että mitä haluan ja mitä en, joten katsoin rauhassa mielenkiintoisia hommia. Kauhean montaa aidosti kiinnostavaa paikkaa ei verkkoihin osunut, mutta onneksi laatu korvaa määrän. Lopulta ennen Australiaan lähtöä maaliskuun alussa olin pariinkin tosi mielenkiintoiseen paikkaan loppusuoralla ja lopulta työsoppari taskussa juuri ennen reissuun lähtöä. Paluu Australiaan 11 vuoden jälkeen oli upea kokemus, vaikka luontoelämykset jäivätkin tällä kertaa kovin vähäisiksi. Syy reissuun oli kuitenki...

Tuntuu suorastaan hämmentävältä miten helppoa ja tuttua kaikki onkaan. Toki yksi syy lyhyelle aurinkolomalle juuri Málagassa oli se, että kaupunki on tuttu eikä koko loma mene siihen, että opettelee liikkumaan uudessa paikassa. Silti yllätyin, kun tuntuu kuin olisin lähtenyt täältä vasta viime viikolla (enkä lähes vuosi sitten). Vaikka tietöitä ja korjausrakentamista näkyy katukuvassa viimevuotista enemmän ja mehubaareja on ilmestynyt katukuvaan lisää, niin valtaosa kaupungista on ennallaan. Liikkuminen luonnistuu ilman karttaa ja bussipysäkiltäkin osasin suunnistaa lentokentältä tullessani suorinta tietä majapaikkaani. Ravintolassa ja kahvilassa loppulasku ilahduttaa joka kerta ja tuorepuristettu appelsiinimehu on kuin pieni pala taivasta parilla eurolla. Churrot kuumaan suklaaseen dipattuna vie kielen mennessään ja kauppahallin hedelmävalikoima melkein itkettää, kun kaikki on paitsi edullista, niin myös tuoretta ja maistuu niin paljon paremmalta kuin kotona, jonne hedelmät on rahdatt...

Istun jälleen lentokentällä. Olen lähtenyt kotoa jo ennen puoli viittä aamuyöllä reilun viiden tunnin yöunien jälkeen, mutta olo on yllättävän virkeä. Oli jotenkin jännä fiilis hypätä aamun ensimmäiseen bussiin ja suunnata lentokentälle. Muut kyytiin pitkin matkaa nousseet olivat selvästi työmatkalaisia: linja-autonkuljettajia useampikin, postinjakaja ja joku ABB:n takki päällä. Vain yksi ihminen oli matkalaukun kanssa liikenteessä minun lisäkseni. Silti jengiä tuli yllättävän paljon kyytiin reilun puolen tunnin matkan aikana. Helsinki-Vantaa tuskin nukkuu koskaan ja aamut on toki vilkasta aikaa, mutta silti hieman hämmästyin sitä kuhinaa, joka lähtöaulassa oli. Lähtöselvityksen lisäksi myös baggage drop on ainakin Norwegianilla muuttunut kokonaan itsepalveluksi, mutta henkilökuntaa palloili ihan kiitettävästi lähistöllä, jos olisi tullut ongelmia. Onneksi turvatarkastukset näyttivät vetävän hyvin ja kokemuksesta osasin valita sen hiljaisimman, jossa pääsin kävelemään käytännössä tyhjä...

Jostain syystä tämä postaus oli jäänyt julkaisematta elokuussa, mutta parempi kai se on myöhään kuin ei milloinkaan... Ainoa varsinainen toive ja odotus kesälomalleni oli päiväretki Juvalla sijaitsevaan TeaHouse of Wehmais -teehuoneeseen . Lomani lopulla sitten ajelimme äitini kanssa Juvalle ja nautimme aivan taivaallisen hyvän Afternoon Tea -menun. Tuohon kuului kolme erilaista täytettyä kolmioleipää, skonsseja hillolla ja kermalla sekä erilaisia pieniä makeita. Kummallekin tuli myös oma pannullinen teetä, jonka sai valita loputtoman pitkältä listalta. Valinnanvaikeus sai ihan uuden ulottuvuuden ja jo pelkästään sen päättäminen, että minkä tyyppistä teetä haluaa nauttia, oli työn ja tuskan takana. Lopulta itse päädyin nauttimaan mustaa Keemun-teetä ja äitini valinta osui Milky Oolongiin. Molemmat teet oli aivan käsittämättömän hyviä ja vahvistivat vain toivetta päästä joskus nauttimaan vielä oikein kunnon teemaisteluista, että voisi testailla vähän useampaakin sorttia. T...