Kadoksissa ollut rakkaus

Se tunne, kun olet löytänyt uudelleen elämäsi rakkauden vuosien jälkeen! Se alkoi viattomasti tapailuna silloin tällöin ajan salliessa toissa kesänä ja syveni pikkuhiljaa viime syksynä. Säännölliset tapaamiset keskiviikkoisin saivat seurakseen satunnaisia viikonloppuja ja suhde jopa syveni, vaikken omistautunutkaan pelkästään yhdelle. Loppuvuodesta liekki roihahti oikein kunnolla ja alkuvuodesta alkaen elämä on ollut yhtä tanssia.

Olen aina rakastanut tanssimista ja tanssinut varmaan siitä saakka, kun olen oppinut pysymään pystyssä. Laskettelu vei kuitenkin ykkössijan nuorena ja sitten jossain vaiheessa parikymppisenä koin olevani liian vanha aloittamaan tanssitunteja. Elämä vei muutenkin eikä aikaa muka ollut tanssitunneille sittenkään, kun olin taas riittävän vanha ymmärtämään etten koskaan ole liian vanha. 😅 Baarissa käydessäni vietin kuitenkin illan aina pääsääntöisesti tanssilattialla ja ryhmäliikuntatunneistakin zumba puhutteli nimenomaan tanssillisuuden vuoksi. Kotona musiikki soi usein ja hyvä biisi on saanut aina tanssahtelemaan, mutta tanssitunneille en oikein koskaan selvinnyt.

Toissakesänä löysin itseni Korjaamolta ilmaiselta salsatunnilta ja siitä se sitten lähti. Aluksi satunnaisina kursseina ja irtotunteina, viime syksystä lähtien viikottaisina salsatunteina. Lattarit ovat aina viehättäneet ja niin bileissä kuin kotonakin latinpop on ollut se, joka on saanut tanssijalan eniten vipattamaan, joten salsa oli luonteva valinta. Bachata ja kizomba ovat hiipineet salsan rinnalle pikkuhiljaa - ja tällä hetkellä tuntuu, että kizomba alkaa kiriä noista kaikista ykköseksi, vaikka se on aivan uusi tuttavuus. ☺️

Paritansseihin hakeuduin, koska tanssin ilon lisäksi halusin haastaa itseäni. Olen aina pitänyt seuraamista tosi vaikeana ja vanhojen tansseissakin muistan tuskailleeni sitä, että jos mies (tai poika) ei osannut viedä kunnolla, niin minä lähdin helposti viemään. Koska olen halunnut harjaantua nimenomaan seuraamisessa, niin olen käynyt tanssituntien lisäksi paljon tanssitapahtumissa ja etenkin kizombalattialla olen saanut nyt toistuvasti monelta eri viejältä kehuja seuraamisestani, vaikka olen aivan aloittelija. Täytynee siis pikkuhiljaa luopua tuosta uskomuksesta etten osaa seurata tai että se on jotenkin tosi vaikeaa. Ja kyllä se seuraaminen itseasiassa ajoittain tuntuu jopa helpolta. Niin helpolta, että olen kokenut suorastaan maagisia hetkiä, kun parin kanssa syntyy yhteys ja todellakin liikumme yhtenä. 

Noiden maagisten hetkien lisäksi tanssi on antanut niin paljon muutakin hyvää, että siihen on jäänyt koukkuun. Tanssin kautta olen löytänyt taas ihan uudenlaisen yhteyden kehooni ja naisellisuuteeni, tavannut upeita ihmisiä ja peppukin on kiinteytynyt. 😄 Mutta ehkä järisyttävin kokemus on ollut se, miten olen saanut kosketuksen siihen pikkutyttöön, joka asuu sisälläni ja jolle tanssi on mitä luontevin tapa itsensä ilmaisuun. Nautin suunnattomasti tästä uudesta yhteydestä ja kauan kadoksissa olleen löytymisestä. ❤️ Toivonkin tämän suhteen kestävän ja syvenevän edelleen muodossa tai toisessa niin pitkään, kun jalat kantavat. 🥰