Elämä ja matka

Córdobasta jatkoin matkaani Sevillaan pariksi päiväksi (ja ei, en tavannut Sevillassa parturia). Kiertelin nähtävyyksiä pääasiassa vain ulkopuolelta, mutta kaupungissa on kyllä paljon näkemistä ja tekemistä. Joenvarsi tuntuu keräävän etenkin viikonloppuisin niin paikallisia kuin turistejakin nautiskelemaan kauniista säästä, ja iltaisin ostoskadut ja baarit kuhisevat elämää. Metropol Parasol on vaikuttava rakennelma, samaten "hieman" vanhempaa arkkitehtuuria edustavat Alcazar, katedraali ja Plaza de España. Näistä Alcazarissa kävin sisällä asti ja vaikka palatsi olikin ihan hieno, niin ei kuitenkan vetänyt vertoja Alhambralle. Alcazarin puutarha sen sijaan oli erittäin vaikuttava myös näin syksyllä - mitä se mahtaakaan olla täydessä loistossaan keväällä/kesällä!!! Sevillassa ollessani sain tietää, että olen tahtomattani keräillyt näköjään matkani varrella enemmänkin Game of Thrones -kuvauspaikkoja, sillä Alcazarissakin on kuvattu Game of Thronesia. Alcazarin lisäksi aiempia pa...

Tänään tekniikka ei ole ollut mun puolella... Olen yrittänyt vaihtaa yhteen palveluun salasanaa, mutta sivusto ei suostu toimimaan (ainakaan iPadilla). Olen yrittänyt päivittää cv:tä nettikahvilassa, mutta koneella ei ollut Wordia, joten muotoilut heitti ihan häränpyllyä. Sen jälkeen onnistuin poistamaan edellisen postaukseni, kun olin tallentanut draftina aiemman version tekstistä ja luulin poistavani sen draftin. *huokaus* Pitäisi varmaan käydä nukkumaan, mutta laitetaan nyt vielä tämä aikaisempi versio tekstistä koskien yksin olemista ja kohtaamisia, niin ei jää täysin nämä pohdiskelut pois. Yksin ollessa on pakko kohdata itsensä. Muiden ihmisten ympäröimänä on helppo vain mennä virran mukana ja turruttaa sisäinen ääni puuhasteluun, muiden kanssa seurusteluun, arkiseen suorittamiseen. Olen toki alkanut kuunnella omaa sisäistä ääntäni koko ajan paremmin jo viimeisen vuoden aikana elämän vuoristoradan napattua kyytiinsä. Silti iso syy sille, että lähdin yksin pitkälle reissulle (maaha...

Patioita, puistoja ja suihkulähteitä on joka puolella. Córdobassa on ymmärretty viilennyksen tärkeys kesäkuumalla, kun lämpötila kohoaa yli +40 asteen. Marraskuun viileydessä (aamuisin +3...+5) lisäviilennystä ei kaipaa, mutta puistot ovat silti viehättäviä levähdyspaikkoja kaupungin hulinan keskellä. Puistoissa (kuten kaupungissa muutenkin) näkee paljon koiria ja vaikka suuria nurmikenttiä ei ole, niin koirat saavat viipottaa vapaina. Puiston laitamilla omistajat sitten kutsuvat koirat luokseen ja tottelevaisina nelijalkaiset antavat kytkeä itsensä kiinni ennen katujen vilinään menemistä. Córdoba on myös täynnä historiaa. Kaupungin "must see" kohde on Mezquita eli entinen moskeija, jonka kristityt aikoinaan muuttivat katedraaliksi. Mezquita on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka - aivan valtavan kokoinen rakennus täynnä monenmoista katsottavaa. Kuten katoliseen tapaan kuuluu, niin kirkko on hyvin koristeellinen ja täynnä maalauksia ja patsaita, mutta vaikka pääasiassa kai...

Matkani jatkuu taas ja nyt bussissa istuessani tajusin, että aiemmissa postauksissani hyppäsin suoraan Granádasta Málagaan enkä kirjoittanut mitään Nerjasta. Otetaanpas siis vähän vielä takapakkia ja muutama sana pienestä, kauniista merenrantakylästä. Nerja sijaitsee noin 1,5 tunnin bussimatkan päässä Málagasta itään. Vaikka kylä (tai kaupunki - en ole ihan varma Nerjan statuksesta) on melko puhtaasti turistikohde, niin se on silti säilyttänyt paikallisen espanjalaisen tunnelman ja katujen varsilta löytyy myös paikallisten suosimia kauppoja ja kahviloita ranta-alueen turistipaikkojen lisäksi. Nerjassa on useita rantoja ja hienot näkymät tarjoava Balcon de Europa -näköalatasanne meren äärellä turistialueella. Minun mielestäni parasta Nerjassa oli kuitenkin Cueva de Nerja eli Nerjan tippukiviluola. Luolan löysi viisi poikaa vuonna 1959 ja se avattiin yleisölle seuraavana vuonna. Luolastossa tehdään edelleen arkeologista tutkimusta ja osa alueesta onkin yleisöltä suljettu. Mutta jo se osa...

Ystävä kyseli mahdollisen kuuman lomaromanssin perään ja aloin sen pohjalta sitten miettiä lomaa ja lomailua vs. arkea. Olen itse asiassa ihan alusta asti kokenut olevani vähän jonkinlaisessa välitilassa... Tietenkään elämäni ei tällä hetkellä ole normaalia arkea, mutta en koe olevani lomallakaan. Vaikka tämän reissaamisen voi mieltää lomaksi ja etenkin lämmössä ja auringossa lipsahtaa lomamoodiin hyvinkin helposti, niin oikeastaan en ole lomalla. Minulla ei ole Suomessa töitä tai edes kotia odottamassa, joten en varsinaisesti ole lomalla mistään. Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin tavallaan tämä reissaaminen on tällä hetkellä minun arkeani. Paikasta toiseen kulkeminen, ulkona syöminen, uusiin kaupunkeihin, kyliin ja ihmisiin tutustuminen on tällä hetkellä minun jokapäiväistä elämääni ja siten kai arjeksi määriteltävää. Toki tässä "arjessa" on erilaista se, että en varsinaisesti tee töitä - paitsi välillä vapaaehtoistöitä. Eli se työarki ja toimeentulon hankkiminen tästä e...

Puoli kymmenen aikaan lauantaiaamuna Málaga vasta heräilee. Liikkeellä on lähinnä turisteja, mutta turistiravintolat eivät vielä ole auki aamiaista varten, mikä on jokseenkin hämmentävää. Itse en tosin turistiravintoloihin haluaisikaan, joten lähden suunnistamaan kohti läheistä pientä kauppahallia. Kauppahallikin on melko hiljainen, vaikka ensimmäiset kala-, liha- ja hedelmäkauppiaat ovatkin jo kojunsa avanneet. Löydän pienen kahvilan, jonka sisustus ei todellakaan pröystäile, mutta tiskin takana häärii sympaattisen oloinen vanhempi mies ja harvat asiakkaat ovat paikallisia. Saan valita leivän normaalin tai rusticon välillä ja kuten tapana on, niin peruspaahtoleivän sijaan saan kunnon sämpylän paahdettuna. Marmeladi tuodaan suoraan purkista, niin että saan annostella siitä lusikalla sopivan määrän, ja se maistuu taivaallisen hyvältä - ei siis mitään yksittäispakattua tusinakamaa niin kuin useimmissa paikoissa. Kahvi ei ole mikään erityinen makuelämys, mutta appelsiinimehu on puristettu...

Sierra Nevadan vuoret on lumen peitossa, kun lähden jatkamaan matkaani Granadasta kohti rannikkoa. Siinä missä ensimmäisellä kerralla Granada hemmotteli yli +30-asteen lämmöllä, niin tällä kertaa aamuisin oli +6...+8 astetta ja päivisinkin hädintuskin +20. Kerroksia sai pukea päälle ihan urakalla, kun aamulla lähti hostellilta liikenteeseen ja päivän mittaan reppu sitten täyttyi huivista ja erinäisistä paitakerroksista ilman lämmetessä. Missään vaiheessa päivää ei kuitenkaan tullut niin lämmin, että olisin pitkähihaisesta luopunut ja naureskelinkin mielessäni, että alan ainakin pukeutumisen osalta käymään enemmän paikallisesta kuin turistista, sillä turisteja näki yhä t-paidoissa siinä missä paikalliset kulki toppaliiveissä tai kevytoppatakeissa etenkin aamupäivisin. 😂 Granadaan palaamiseen johtanut tunne ei saanut selitystä kaupungissa ollessani, mutta tapasin taas todella ihania uusia ihmisiä ja pari päivää hujahti vauhdilla. Kävin katsomassa flamencoa yhdessä Sacromonten luolaravin...

Olen taas tien päällä, kolmen viikon autiomaakokemuksen jälkeen. Kuluneet kolme viikkoa oli huikeat ja tulen aina muistamaan lämmöllä El Saltadorissa viettämääni aikaa ja siellä tapaamiani ihmisiä. ❤️ Vaikka oli kiva olla pidempi aika aloillaan ja tutustua ihmisiin ja lähialueeseen, niin omalla tavalla on ihan hauskaa olla taas liikkeelläkin. Tiedän sijaintipaikkani tällä hetkellä seuraavien kolmen yön ajan, sitten saa taas nähdä, että minne tuuli kuljettaa... Alun perin minun piti mennä tänään Alicanteen. Olin jo varannut majoituksenkin, mutta sitten tuli kovin vahva tunne siitä, ettei Alicantessa ole minulle mitään, mutta sen sijaan minun pitäisi palata vielä takaisin Granadaan. En yhtään tiedä, että mistä tuo fiilis tuli - Alicantessa olisi kuitenkin ollut vielä yli +20 lämmintä (Granadassa jo alle +20 ja öisin +2...+4) ja majoituksena olisi ollut oma huone kylpyhuoneella samaan hintaan kuin Granadassa 6-hengen dormissa... MUTTA, yritän opetella kuuntelemaan intuitiota ja tekemään e...

Kävelen kanjonin pohjalla kuun valossa enkä yllättyisi, jos seuraavan mutkan takaa vastaan tulisi cowboy hevosensa selässä. Ei, en näe unta enkä ole elokuvissa vaan itse asiassa palaamassa elokuvista autiomaassa sijaitsevasta hippikylästä. 20 minuutin kävelymatka autolle viileässä autiomaan yössä on ikimuistoinen kokemus. Päivällä on pärjännyt topissa ja hameessa, mutta nyt päälläni on farkkujen lisäksi pitkähihainen t-paita, fleece ja softshell-takki - autiomaan lämpötilaerot päivän ja yön välillä on todellakin melkoiset. Taskulamppua ei tarvitse, sillä kuu loistaa kirkkaasti ja maisemat on tosiaan hätkähdyttävät. Ei ihme, että alueella on kuvattu paljon spagettiwesternejä ja kuvataan edelleen niin leffoja kuin sarjojakin. Muun muassa Game of Thronesia on kuvattu täällä. Kun on "keskellä ei mitään", niin voisi olettaa, että päivät soljuvat eteenpäin suhteellisen samanlaisina ja aktiviteetit koostuvat lähinnä hiljaisuudesta nauttimisesta ja tähtiin tuijottelusta. Olen kuitenk...

Mietin, että miten kuvaisin tämänhetkisiä tunteitani ja tunnelmiani. Miten sanani asettelisin… Ja sitten tajusin, että joku on sanonut sen kaiken jo niin hyvin, että on turha sanoittaa sitä uudelleen. Kaija Koon ”Vapaa” kolahtaa todella hyvin fiiliksiin, joita tällä hetkellä koen.