Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Aurinkoenergiaa ja ekologista elämää

Kuva
Aurinko on kyllä ihmeellinen asia. Itse olen jo pitkään tuntenut käyväni aurinkoenergialla ja se olikin yksi syy siihen, että lähdin reissuun nimenomaan tähän aikaan vuodesta. Täällä Espanjassa aurinkoenergialla käy tosin moni muukin asia kuin vain minä... Tänään pieni katsaus ekologisuuteen ja siihen mitä olen päässyt näkemään ja kokemaan viimeisten kahden viikon aikana. Olen siis paikassa nimeltä El Saltador, joka sijaitsee Etelä-Espanjassa, Tabernasin autiomaassa. Tila toimii mm. kurssikeskuksena ja tämä on täydellinen paikka esimerkiksi joogaretriiteille, sillä joka puolella on hiljaisuutta ja iltaisin saa ihailla Linnunrataa. Nettiyhteyttä ei ole ja puhelinverkko toimii (jos toimii) noin 2*3 metrin laajuisella alueella takapihalla. Kun kaikki on aurinkoenergian varassa (sähköt, lämmitys, lämmin vesi) ja vettä täytyy käyttää fiksusti (paikalla on oma kaivo, mutta olemme kuitenkin autiomaassa), niin ekologinen elämäntapa saa ihan uuden merkityksen. Kierrättäminen ja kaiken hyötykäyt...

Teksti liitutaululla

Kuva
Tänään haluan jakaa yhden itselleni melko merkittävän asian, joka sai minut tekemään monen mielestä hyvinkin rohkean ratkaisun ja hyppäämään tyhjän päälle tuntemattomaan - ja vieläpä melko alkeellisella paikalliskielitaidolla varustettuna. Kirjoitin tämän tekstin keittiöni maustekaapin ovessa olleelle liitutaululle maaliskuussa. Aluksi ajatukseni oli pitää tekstiä ovessa vain hetken aikaa ja päivittää siihen sitten jokin toinen ajatus, niin kuin olin jo jonkin aikaa tehnyt. Jotenkin teksti jäi oveen pidemmäksi aikaa ja huomasin, että kiinnitin siihen ihan eri tavalla huomiota kuin muihin lauseisiin, joita oveen olin aikaisemmin kirjoittanut. Jossain vaiheessa päätin ihan tietoisesti jättää tekstin paikoilleen. Aloin yhä enemmän ja enemmän pohtimaan tuota ajatusta ja pikkuhiljaa myös toimimaan sen mukaisesti. Nyt, reilut puoli vuotta myöhemmin, olen uuden elämän alussa ja elämäni näyttää koko ajan enemmän ja enemmän sellaiselta, että voin vastata tuohon kysymykseen "kyllä". Ka...

Kaukana kaikesta

Kuva
Lanjarónista matkani jatkui Granadaan, jossa vietin kolme yötä Oasis Backpackers' Granada -nimisen hostellin naisten kuuden hengen dormissa. Vaikka öisin oli pakko pitää korvatulppia, jotka nekin auttoivat vain osin, niin hostellissa löysi seuraa helposti ja tutustuin kolmeen eripuolilta maailmaa olevaan naiseen erityisen hyvin. Japanilainen reikimestari ja parantaja, sveitsiläinen opettaja, joka reissaa jatkuvasti, sekä yhdysvaltalainen joogaopettaja tarjosivat erittäin mielenkiintoisia keskusteluja ja samanhenkistä seuraa niin Granadan graffititaidetta katsomaan, uskomattoman upeaan Alhambraan kuin illallispöytään tai churroja nauttimaan. Olen äärimmäisen kiitollinen näistä kohdalleni osuneista ihanista naisista ja mukavista päivistä Granadassa. Granadasta matkani jatkui junalla Almeríaan, josta ensimmäisen vapaaehtoispaikkani emäntä tuli hakemaan minut. Ajoimme Almeríasta Tabernasin autiomaahan, jossa Lucainena de Las Torres -nimisen pikkukylän lähettyvillä on upea ekologisen el...

Lanjarón

Kuva
Lanjarón on viehättävä pikkukylä Sierra Nevadan vuoriston eteläosassa, noin 50 kilometrin päässä Granadasta. Lanjarónia kuvataan porttina läntisen Alpujarran alueelle. Paikka on kuuluisa vedestään, jota myydään ympäri maata pullotettuna ja josta paikan päällä nautitaan mm. kylpylöissä. Valtaosa turisteista olikin espanjalaisia, selvästi vanhempia kylpylävieraita, vaikka joukossa jokunen ulkoilmaliikunnasta nauttimaan tullut ulkomaalainenkin oli. Silti joka paikassa puhuttiin pääasiassa espanjaa ja esim. omasta hotellistani ei tosiaan löytynyt ollenkaan englantia puhuvaa henkilökuntaa. Hotel Central, jossa yövyin, oli vanha ja äänieristys olematon, mutta henkilökunta todella ystävällistä (vaikkei yhteistä kieltä aina ollutkaan) ja huone valtavan iso ja siisti. Kylpyhuoneessa oli lattialämmitys ja pääkadun puolelle aukeavasta ikkunasta kuului korviahuumaava lintujen sirkutus etenkin aamulla ja illalla. Maksoin 25€/yö, joten hinta ei todellakaan ollut paha siististä omasta huoneesta jääka...

Puhutko espanjaa?

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, niin espanjankielentaitoni ei ole kovin kummoinen. Ennen matkaani tosi moni kysyi minulta, että puhunko espanjaa ja joka kerta jouduin tunnustamaan, että kielitaitoni rajoittuu alkeisiin, jotka olen oppinut vajaan vuoden aikana puhelimeni Duolingo-sovelluksen avulla. Sanoin uskovani, että pärjään kaupoissa ja ravintoloissa, mutta toivon mukaan sitten jouluun mennessä puhun ja ymmärrän jo enemmän. Varmaan joku piti minua ihan hulluna, kun olin lähdössä lähes ummikkona yksin 2,5 kuukaudeksi reissuun. Tiedostin toki itsekin, että espanjalaisten englanninkielentaito ei ole kovin vahvaa, mutta ajattelin myös, että siinäpähän sitä on sitten itse pakko oppia, kun ei voi turvautua englantiin. Reissua on nyt takana kohta viikko ja jokainen espanjaksi hoidettu asia tuntuu saavutukselta. Kahviloissa asioin jo suht sujuvasti, kun keskustelut rajoittuu menulta tilaamiseen ja laskun pyytämiseen. Sen sijaan edelleen on jokseenkin haastavaa ymmärtää, kun t...

Malagasta Lanjaróniin

Kuva
Nopeusrajoitus on serpentiinitiellä 80km/h eikä bussi paljon himmaile. Vasemmalla nousee lähes pystysuorat kalliot verkotettuina ja tien laidassa on kyltti, joka varoittaa kivivyöryistä. Oikealla rinne tippuu 200-300 metriä mereen. Vaikka en pelkää kuolemaa, niin välillä käy mielessä, että toivottavasti kuski ajaa tätä reittiä lähes päivittäin ja tuntee tien kuin omat taskunsa... Maisemat on kyllä henkeäsalpaavan kauniit. Toisaalta jyrkkiä rinteitä ja kuivan karua maastoa. Toisaalta turkoosina välkehtivää merta ja hiekkarantoja. Rinteet valkeina idyllisistä taloista tai vihreinä viljelyksistä. Ja hetken päästä sukelletaan taas johonkin pieneen kaupunkiin. Rantareittiä ajava bussi Malagasta Lanjaróniin on ehdottomasti 3,5 tunnin matkan arvoinen. Hintakaan ei päätä huimaa, kun lippu kustansi 12,66€. Bussissa olisi Wi-Fi, mutta se vaatisi rekisteröitymisen espanjankielisellä sivustolla, joten päätin jättää väliin ja keskittyä maisemiin. Ehdottomasti hyvä päätös. :) Ajatukseni oli alunperi...

Ensimmäinen päivä auringossa

Kuva
Eilinen päivä meni matkustaessa. Lensin Helsingistä Tukholman kautta Malagaan, joten sain hyvin tuntumaa myös lentokentällä hengailuun. Arlandan kentällä on onneksi hyvät puitteet 3,5 tunnin odotteluun, joskin ruokatarjonta oli aavistuksen pettymys - niin paljon lämpimissä ruoissa painottui hampurilaiset ja muu grilliruoka. Toki muutakin sapuskaa löytyi, mutta selvästi raskaampi (ja rasvaisempi) dominoi. Pistokkeita mm. kännykän lataukseen löytyi todella hyvin ja istuimia oli tavallisista lähtöporttien istuimista sohviin. Ilmainen wifi 3 tunnin ajan, joten pääsi surffailemaankin kaikessa rauhassa, kun ei jaksanut koko aikaa tuijotella ihmisvilinää tai lukea. Sitä kyllä pitää vähän ihmetellä, että koko matkan Hesasta Malagaan sain tehdä näyttämättä kertaakaan henkkareita. Onhan tämä vapaa liikkuvuus ihan kivaa, mutta jotenkin toisi tietynlaista turvallisuuden tunnetta, jos edes jossain vaiheessa matkaa joku katsoisi, että kuka sillä mun nimellä ja lentolipulla matkustaa... Passia kysytt...

¡Adiós Suomi!

Lähdön tunnelmaa. Haikeutta, jännitystä vatsanpohjassa ja innostunutta odotusta. Muutaman tunnin matkan päässä odottaa lämpö ja aurinko. Ei ole sattumaa, että lennän etelään näin lokakuun alussa - jätän ilomielin taakseni kylmän, pimeän ja sateisen Suomen syksyn. "Tunkkinne pitäkää hei, malja nousee vapaudelle. Nyt tai ei koskaan, menen aurinkoon. Lipun lunastin ja lennän etelään, lennän etelään. Tarpeekseni saanut oon synkästä ja lennän etelään, lennän etelään. Meen Malagaan, tai mihin vaan. Elämän kevääseen." Työkaverini soitti läksiäisissäni tuota Jari Sillanpään Malagaan-biisiä ja nauroinkin, että mun pitäisi varmaan ladata se soittoääneksi. :) Tosin kuultuani sen jälkeen Sannin Vain elämää -version samaisesta kappaleesta mietin, että se voisi sopia minulle voimabiisiksi yhtä hyvin. Vaikka tällä kertaa lähtö nostaa pintaan myös haikeutta, niin nautin silti siitä tunnelmasta, joka lentokentällä aina on. Olen oppinut nauttimaan myös odottelusta ja suhtautumaan k...

Mistä alkaisin?

Olen jo vuosia ottanut varovaisia askelia henkisen kasvun polullani niin, että olen ollut kasvusta oikeasti tietoinen ja kiinnittänyt siihen huomiota. Askeleet ovat olleet välillä melkoista sipsutusta, vaikka muutamia isompia harppauksiakin mukaan on toki mahtunut. Kesästä 2016 alkoi kuitenkin elämässä sellainen vuoristorata, että on ollut pakko pidentää askelta, jos on meinannut pysyä kyydissä. Kulunut vuosi on pakottanut miettimään ihan tosissaan mitä haluan elämältäni ja mikä tekee minut onnelliseksi. Olen pohtinut paljon elämän tarkoitusta ihan yleisellä tasolla, mutta myös sitä, että mikä on oma elämäntehtäväni ja tarkoitukseni tässä maailmassa. Tuota alkanutta matkaa tulen avaamaan pikkuhiljaa tässä kirjoitusten ja pohdintojen myötä joiltain osin, mutta nyt lähitulevaisuudessa blogi keskittynee hieman enemmän siihen konkreettiseen matkustamiseen. Osana tätä omaa kasvupolkuani päätin tehdä hieman radikaalimman ratkaisun ja luopua tutusta, turvallisesta työstäni hyvän työnantajan ...