¡Adiós Suomi!

Lähdön tunnelmaa. Haikeutta, jännitystä vatsanpohjassa ja innostunutta odotusta. Muutaman tunnin matkan päässä odottaa lämpö ja aurinko. Ei ole sattumaa, että lennän etelään näin lokakuun alussa - jätän ilomielin taakseni kylmän, pimeän ja sateisen Suomen syksyn.

"Tunkkinne pitäkää hei, malja nousee vapaudelle.
Nyt tai ei koskaan, menen aurinkoon.
Lipun lunastin ja lennän etelään, lennän etelään.

Tarpeekseni saanut oon synkästä ja lennän etelään, lennän etelään.
Meen Malagaan, tai mihin vaan.
Elämän kevääseen."

Työkaverini soitti läksiäisissäni tuota Jari Sillanpään Malagaan-biisiä ja nauroinkin, että mun pitäisi varmaan ladata se soittoääneksi. :) Tosin kuultuani sen jälkeen Sannin Vain elämää -version samaisesta kappaleesta mietin, että se voisi sopia minulle voimabiisiksi yhtä hyvin.
Vaikka tällä kertaa lähtö nostaa pintaan myös haikeutta, niin nautin silti siitä tunnelmasta, joka lentokentällä aina on. Olen oppinut nauttimaan myös odottelusta ja suhtautumaan kentällä hengailuun osana matkaa. On mielenkiintoista tarkkailla reissuun lähteviä ihmisiä ja katsella lähtevien lentojen taululta, että minne kaikkialle sitä voisikaan lentää. Ylikalliin kahvin tai teen nauttiminenkin kuuluu jotenkin kiinteänä osana kiireettömään matkalle lähtöön ja siinä rauhoittumishetken keskellä mielen valtaa vahvasti vapauden tunne.