Malagasta Lanjaróniin

Nopeusrajoitus on serpentiinitiellä 80km/h eikä bussi paljon himmaile. Vasemmalla nousee lähes pystysuorat kalliot verkotettuina ja tien laidassa on kyltti, joka varoittaa kivivyöryistä. Oikealla rinne tippuu 200-300 metriä mereen. Vaikka en pelkää kuolemaa, niin välillä käy mielessä, että toivottavasti kuski ajaa tätä reittiä lähes päivittäin ja tuntee tien kuin omat taskunsa...

Maisemat on kyllä henkeäsalpaavan kauniit. Toisaalta jyrkkiä rinteitä ja kuivan karua maastoa. Toisaalta turkoosina välkehtivää merta ja hiekkarantoja. Rinteet valkeina idyllisistä taloista tai vihreinä viljelyksistä. Ja hetken päästä sukelletaan taas johonkin pieneen kaupunkiin.

Rantareittiä ajava bussi Malagasta Lanjaróniin on ehdottomasti 3,5 tunnin matkan arvoinen. Hintakaan ei päätä huimaa, kun lippu kustansi 12,66€. Bussissa olisi Wi-Fi, mutta se vaatisi rekisteröitymisen espanjankielisellä sivustolla, joten päätin jättää väliin ja keskittyä maisemiin. Ehdottomasti hyvä päätös. :)

Ajatukseni oli alunperin olla Nerjassa pari yötä, mutta sieltä ei irronnut kohtuuhintaista majoitusta, joten päätin sen sijaan pysähtyä Lanjaróniin matkalla kohti Granadaa. Nerja oli kyllä bussin ikkunoista katsottuna todella viehättävä, joten ymmärrän sen olevan suosittu kohde Malagasta itään. Lanjarón on puolestaan kuuluisa vedestään ja maisemat on huikeat, joskin hyvin toisenlaiset kuin rannikolla.

Rannikolta lähdemme sukeltamaan sisämaahan ja kapuamaan kohti Sierra Nevadan vuoristoa ja Orgivan kautta Lanjarónia. Meri on vaihtunut pilvien hyväilemiin vuorenrinteisiin ja huikeaan patoaltaaseen, palmut oliivi- ja havupuihin. Tie kiemurtelee vähintään yhtä kuumottavasti kuin rannikollakin eikä kuski vieläkään höllää kaasujalkaa. Henkilöautot antavat viisaasti tietä mutkissa. Moottoripyöriä näkyy vähän väliä ja voin hyvin kuvitella, että prätkällä on täällä todella makea ajella.

Illat ja aamut on täällä vuoristossa selkeästi viileämpiä eikä farkut ja huppari ole yhtään liioittelua, vaikka etenkin paikalliset huitelee t-paidassa yötä myöten. Päivällä lämpötila nousee kyllä helposti hellelukemiin (ainakin Suomen mittapuun mukaan) ja vaatetusta saa reilusti keventää. Lanjarónin kapeat kadut tosin tarjoavat varjoa läpi päivän, joten auringon porotus ei kärvennä vaaleaa suomalaista yhtä armottomasti kuin rannikolla.