Elokuvia ja maalaismarkkinoita

Kävelen kanjonin pohjalla kuun valossa enkä yllättyisi, jos seuraavan mutkan takaa vastaan tulisi cowboy hevosensa selässä. Ei, en näe unta enkä ole elokuvissa vaan itse asiassa palaamassa elokuvista autiomaassa sijaitsevasta hippikylästä. 20 minuutin kävelymatka autolle viileässä autiomaan yössä on ikimuistoinen kokemus. Päivällä on pärjännyt topissa ja hameessa, mutta nyt päälläni on farkkujen lisäksi pitkähihainen t-paita, fleece ja softshell-takki - autiomaan lämpötilaerot päivän ja yön välillä on todellakin melkoiset. Taskulamppua ei tarvitse, sillä kuu loistaa kirkkaasti ja maisemat on tosiaan hätkähdyttävät. Ei ihme, että alueella on kuvattu paljon spagettiwesternejä ja kuvataan edelleen niin leffoja kuin sarjojakin. Muun muassa Game of Thronesia on kuvattu täällä.

Kun on "keskellä ei mitään", niin voisi olettaa, että päivät soljuvat eteenpäin suhteellisen samanlaisina ja aktiviteetit koostuvat lähinnä hiljaisuudesta nauttimisesta ja tähtiin tuijottelusta. Olen kuitenkin mietiskelyn, kävelyn ja joogatuntien lisäksi päässyt näkemään ja kokemaan yhtä sun toista, kuten yllä kuvaamani kanjonikävelyn ja leffaillan hippikylän savuisessa hökkelissä. Los Molinos del Rio Aguas -kylässä pääsin Sunseed-projektiin tutustumisen lisäksi patikoimaan todella vehreissä, jopa viidakkomaisissa maisemissa, kiitos kanjonin pohjalla virtaavan joen. Joessa asuu mm. kilpikonnia, joita bongasin useamman kappaleen, mutta jäi valitettavasti kuvat ottamatta... Vehreyden keskeltä sain kuitenkin ikuistettua jotain todella hämmentävää, kun samaan kuvaan mahtui koivu ja palmu!

Ollakseen todella pieni kylä, Lucainena de las Torres ja sen lähiseutu on hämmentävän kansainvälistä aluetta. Kylässä, sen ympäristössä ja lähialueilla ylipäänsä asuu pysyvästi brittejä, saksalaisia, hollantilaisia, belgialaisia, ranskalaisia ja kanadalaisia. Ulkomaalaiset tuntuvat pitävän melko tiiviisti yhteyttä ja viikonloppuna pääsin käymään pienillä maalaismarkkinoilla, jotka pidettiin ranskalais-saksalaisen taiteilijaperheen pihamaalla. Musiikkia, huima sekoitus erimaalaisia ystävällisiä ihmisiä ja auringonpaistetta. Taivaallisen hyvää ruokaa, käsintehtyjä säilykkeitä, juustoja, saippuoita, käsitöitä ja pisteenä iin päälle taidenäyttely kauniissa talossa. Jälleen yksi niitä kokemuksia, joita ns. tavallisena turistina tuskin olisi päässyt kokemaan.

Näiden lähialueille suuntautuneiden retkien lisäksi olen saanut uusia, mielenkiintoisia kokemuksia myös täällä El Saltadorissa. Olen päässyt mukaan joogatunneille kansainvälisen hathajoogaopettajan ohjauksessa sekä osallistumaan aivan mielettömän hauskoihin ääniworkshoppeihin. En oikein osaa kuvata noita workshopeja muuten kuin, että niissä tuotetaan erilaisia ääniä niin keholla kuin soittimillakin, lauletaan ilman sanoja ja kaikinpuolin kommunikoidaan ryhmän kesken ilman, että välttämättä puhutaan englantia tai espanjaa. Toki kokemuksia myös puretaan sitten yhdessä yhteisen kielen avulla, mutta varsinainen tekeminen ei edellytä esim. englannin tai espanjankielen osaamista. Mielettömän hauskaa ja on ollut hauska nähdä, miten toisilleen tuntemattomatkin ihmiset heittäytyvät mukaan tekemiseen. Ohjaajapariskunnalla on kylläkin käsittämätön taito luoda rento ja luottamuksellinen ilmapiiri todella nopeasti, joten sen takia kaikki varmaan lähtee niin helposti mukaan. Tekemisen lisäksi olen päässyt myös rentoutumaan niin kokovartalohieronnassa kuin jalkahieronnassakin - luksusta!

Toki näistä kokemuksista iso kiitos kuuluu vapaaehtoispaikkani emännälle - hän kun haluaa näyttää aluetta ja mahdollistaa monenlaisia kokemuksia vapaaehtoisille. Jossain toisessa paikassa kokemukseni olisikin voinut olla hyvin toisenlainen ja enemmän yhteen paikkaan rajoittunut. Olenkin todella iloinen siitä, että tulin juuri El Saltadoriin, sillä nämä kolme viikkoa ovat antaneet minulle paljon enemmän kuin ikinä uskalsin edes toivoa. :)