Lomailu vs. arki

Ystävä kyseli mahdollisen kuuman lomaromanssin perään ja aloin sen pohjalta sitten miettiä lomaa ja lomailua vs. arkea. Olen itse asiassa ihan alusta asti kokenut olevani vähän jonkinlaisessa välitilassa... Tietenkään elämäni ei tällä hetkellä ole normaalia arkea, mutta en koe olevani lomallakaan.

Vaikka tämän reissaamisen voi mieltää lomaksi ja etenkin lämmössä ja auringossa lipsahtaa lomamoodiin hyvinkin helposti, niin oikeastaan en ole lomalla. Minulla ei ole Suomessa töitä tai edes kotia odottamassa, joten en varsinaisesti ole lomalla mistään. Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin tavallaan tämä reissaaminen on tällä hetkellä minun arkeani. Paikasta toiseen kulkeminen, ulkona syöminen, uusiin kaupunkeihin, kyliin ja ihmisiin tutustuminen on tällä hetkellä minun jokapäiväistä elämääni ja siten kai arjeksi määriteltävää.

Toki tässä "arjessa" on erilaista se, että en varsinaisesti tee töitä - paitsi välillä vapaaehtoistöitä. Eli se työarki ja toimeentulon hankkiminen tästä elämästä puuttuu ja siinä mielessä tilanne on toisaalta lomaan verrattavissa. Mutta itse olen jotenkin aina mieltänyt loman väliaikaiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen palaan takaisin "normaaliin" arkeen. Nyt kun sitä normaalia arkea ei ole odottamassa, niin en osaa ottaa tätä täysin lomanakaan. Vaikka paluulippu Suomeen onkin ostettuna, niin en vielä tiedä, että milloin ja missä varsinainen arki sitten alkaa.

En tiedä sitäkään, että millaista se arki tulee sitten olemaan? Toivottavasti entistä parempaa ja pystyn pitämään edes osan tästä rentoudesta, hetkessä elämisestä ja vapauden tunteesta mukanani myös mahdollisen kiireen ja stressin keskellä. Koska vaikka kuinka haluan stressitöntä elämää, niin kyllähän totuus on, että elämässä tulee aina olemaan ainakin ajoittain stressiä eikä kaikki stressi todellakaan ole pahasta. Olenkin päättänyt olla taistelematta stressiä vastaan, mutta sen sijaan varmistan jatkossa entistä paremmin sen, etten päästä stressiä pitkittymään ja lisään elämääni (myös siihen normaaliin arkeen) päivittäin yhä enemmän asioita, joista nautin ja jotka lievittävät stressiä. Liikunta, koiran kanssa puuhastelu, luova tekeminen, hyvä ruoka ja ystävät ovat näytelleet tärkeää roolia tähänkin asti, mutta aion jatkossa varata niille vielä enemmän aikaa - etenkin ystäville. Tämä reissu ja etäisyys Suomeen on jo hyvin osoittanut, että ketkä ovat niitä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja pitävät yhteyttä silloinkin, kun en ole fyysisesti paikalla. Noille kultakimpaleille haluan jatkossa varata yhä enemmän aikaa myös arjen keskellä. Ja vastaavasti karsin elämästäni lisästressin aiheuttajia ja energiasyöppöjä - olivatpa ne sitten asioita tai ihmisiä.

Nyt toistaiseksi jatkan kuitenkin vielä tästä arjesta nauttimista, sillä sitä toisenlaista elämää ehtii pohtia sitten lähempänä kotiinpaluuta. Lupasin itselleni ennen reissuun lähtöä, että alan miettiä muun muassa työnhakua vasta marraskuun lopulla - siihen asti elän täysillä tässä hetkessä enkä vaivaa päätäni tulevalla. Olen ajoittaisia lipsahtamisia lukuunottamatta onnistunut pysymään päätöksessäni, joten jatkan vielä hetken tällä linjalla ja nautin juuri tästä päivästä ja tästä hetkestä.