Elämä ja matka

Mietin tässä yhtenä päivänä, että miksi sitä Espanjassa saattoi viettää jopa useamman tunnin junassa tai bussissa maisemia katsellen ja omiin ajatuksiin uppoutuneena, kun koti-Suomessa yleensä junassa vain surffailee netissä tai lukee? Istuessani taas kerran VR:n kyydissä muistin syyn... Maisemia on jokseenkin nihkeä katsella, kun ulkona on pilkkopimeää, vaikka ei ole vielä edes ilta. 🙄 Valon puute on vaikuttanut minuun taas jopa yllättävän vahvasti. Olen ollut tosi väsynyt Suomeen palattuani, mutta pistin sen aluksi flunssan piikkiin. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, että kyllä se taitaa olla auringon puute, joka väsyttää. Vaikka unirytmissä tai nukkumisessa muutenkaan ei ole tapahtunut mitään suuria muutoksia, niin tuntuu, että voisin vain nukkua koko ajan. Samanlainen olo on aina syksyisin ja talvisin - enkä nyt voi edes syyttää stressiä. Muutamana aurinkoisena päivänä olen tuntenut oloni huomattavasti energisemmäksi, mutta valitettavasti niitä aurinkoisia päiviä on Suomeen pal...

Vuosi on vaihtunut. Vihdoinkin olen saanut jättää elämäni ikävimmän vuoden taakseni. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nostin ihan aidosti iloisena ja täynnä odotusta maljan alkavalle vuodelle - useimmiten se on ollut vain tapa, mutta nyt oli kunnolla tunnettakin mukana. Vuodenvaihteessa en nauttinut ilotulitusten räiskeestä vaan aidosta tulesta nuotiolla, takassa, jätkänkynttilässä ja saunan kiukaassa. Iloa toivat liekkien leikki, läheisten seura ja luonnon rauha. Tunsin oloni tyytyväiseksi ja kiitolliseksi, mutta myös haikeaksi. Voisi kuvitella, että nyt on sitten koko ajan askel ja sydän kevyt - ja mieli iloinen... No eihän se tietenkään ihan niin mene. Eihän surullisista muistoista ja ikävistä tunteista yhdellä vuosiluvun vaihdoksella eroon pääse. Eikä toisaalta ole tarkoituskaan. Hidasta Elämää -sivustolla on teksti ( Elämän opit, jotka usein opitaan kantapään kautta ), joka sopivasti juuri oikeassa saumassa nousi Facebookissa uutisvirtaani ja muistutti minua siitä, että el...