Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuosi on vaihtunut. Vihdoinkin olen saanut jättää elämäni ikävimmän vuoden taakseni. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nostin ihan aidosti iloisena ja täynnä odotusta maljan alkavalle vuodelle - useimmiten se on ollut vain tapa, mutta nyt oli kunnolla tunnettakin mukana. Vuodenvaihteessa en nauttinut ilotulitusten räiskeestä vaan aidosta tulesta nuotiolla, takassa, jätkänkynttilässä ja saunan kiukaassa. Iloa toivat liekkien leikki, läheisten seura ja luonnon rauha. Tunsin oloni tyytyväiseksi ja kiitolliseksi, mutta myös haikeaksi.

Voisi kuvitella, että nyt on sitten koko ajan askel ja sydän kevyt - ja mieli iloinen... No eihän se tietenkään ihan niin mene. Eihän surullisista muistoista ja ikävistä tunteista yhdellä vuosiluvun vaihdoksella eroon pääse. Eikä toisaalta ole tarkoituskaan. Hidasta Elämää -sivustolla on teksti (Elämän opit, jotka usein opitaan kantapään kautta), joka sopivasti juuri oikeassa saumassa nousi Facebookissa uutisvirtaani ja muistutti minua siitä, että elämän haavojen kanssa on vain opittava elämään. Onnellisuus ei ole mitenkään poissuljettu olotila, vaikka välillä väsyttää, ketuttaa tai itkettää - tai vaikka sydäntä jomottaisi pahastikin.

Tuo yllä mainittu teksti myös piristi, sillä ilokseni huomasin, että nyt olen tainnut vihdoin ja viimein ihan oikeasti alkaa myös sisäistää noita oppeja - sen verran radikaalisti olen onnistunut muuttumaan viimeisen 1,5 vuoden aikana. Päätinhän muun muassa viime vuonna heittää pelkoni romukoppaan ja hypätä tuntemattomaan, ettei tarvitse sitten vanhana kiikkustuolissa katua, kun en tarttunut tilaisuuteen. Olen myös jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten Espanjassa vihdoin löysin stressaamattomuuden ja että toiveeni on saada pidettyä tuosta kiinni myös Suomeen palattuani. Ainakin toistaiseksi olen onnistunut pitämään stressitasoni aisoissa, vaikka olen yhä ilman omaa kotia ja ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä työnhakijana. Jotenkin olen onnistunut silti elämään päivä kerrallaan ilman stressiä, vaikka laakereillani en lepääkään vaan joka päivä teen töitä sen eteen, että löytäisin niin asunnon kuin työpaikankin mahdollisimman pian. Silti luottamus elämään ja siihen, että asiat järjestyvät juuri niin kuin niiden on tarkoitus järjestyä, kantaa edelleen.

Malttamattomuus nostaa tietysti ajoittain päätään ja omakohtaiset kokemukset melko käsittämättömästäkin paperisodasta on ehtinyt jo aiheuttaa vähän hampaiden kiristelyä. Yritän kuitenkin suhtautua moniin asioihin nyt työttömänä niin, että näistä omakohtaisista kokemuksista voi jonain päivänä olla ammatillisestikin hyötyä. Totta kai toivon, että tämä on hyvin lyhytaikainen vaihe ja pian olen taas kiinni työelämässä, mutta siihen asti yritän pitää lipun korkealla ja ottaa tämänkin kokemuksen arvokkaana oppina. Nyt siis kohti niitä uusia kujeita ja uusia tuulia - toivottavasti ovat tänä vuonna myötäisiä!