Valon lapsi

Mietin tässä yhtenä päivänä, että miksi sitä Espanjassa saattoi viettää jopa useamman tunnin junassa tai bussissa maisemia katsellen ja omiin ajatuksiin uppoutuneena, kun koti-Suomessa yleensä junassa vain surffailee netissä tai lukee? Istuessani taas kerran VR:n kyydissä muistin syyn... Maisemia on jokseenkin nihkeä katsella, kun ulkona on pilkkopimeää, vaikka ei ole vielä edes ilta. 🙄

Valon puute on vaikuttanut minuun taas jopa yllättävän vahvasti. Olen ollut tosi väsynyt Suomeen palattuani, mutta pistin sen aluksi flunssan piikkiin. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, että kyllä se taitaa olla auringon puute, joka väsyttää. Vaikka unirytmissä tai nukkumisessa muutenkaan ei ole tapahtunut mitään suuria muutoksia, niin tuntuu, että voisin vain nukkua koko ajan. Samanlainen olo on aina syksyisin ja talvisin - enkä nyt voi edes syyttää stressiä. Muutamana aurinkoisena päivänä olen tuntenut oloni huomattavasti energisemmäksi, mutta valitettavasti niitä aurinkoisia päiviä on Suomeen paluun jälkeen ollut todellakin vain muutama, vaikka olen ehtinyt olla takaisin täällä pohjoisessa jo kuukauden. Valtaosa päivistä on ollut vähintäänkin harmaita myös valoisan aikaan. Yhtenä hämäränä päivänä jäällä tarpoessani päässä alkoikin soida "miksi toinen täällä valon lapsi on...".

Olen toki osannut nautiskellakin tästä hämärästä ja pimeästä. Kynttilät, takkatuli ja rauhallinen päivärytmi on talviajan luksusta. Leivinuunissa räiskyvä tuli luo todella kotoista tunnelmaa eikä pakkanen ja viima tunnu yhtään niin pahalta, kun illalla voi rentoutua puusaunan kehoa ja sielua hellivässä löylyssä.

Nyt voin toki nauttia tästä kaikesta ihan eri tavalla, kun ei ole aikataulutettua arkea eikä tarvitse olla aamutuimaan pirteänä sorvin ääressä. Mutta ehkä juuri sen takia olenkin nyt saanut niin selvän vahvistuksen valon merkityksestä oman jaksamiseni kannalta. Jos olen nyt yhtä väsynyt kuin muinakin talvina, vaikka en olekaan tällä hetkellä töissä, niin työstressin piikkiin sitä syksyn ja talven väsymystä ei voi laittaa. Tämä havainto on siinä mielessä hyvä, että vaikka olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että käyn aurinkoenergialla, niin jatkossa osaan ehkä entistä paremmin pitää huolta itsestäni ja jaksamisestani vuoden pimeinä kuukausina. Sallin itselleni vapaa-ajalla lempeämmän rytmin ja hyväksyn sen, että en jaksa ympäri vuoden samanlaista tahtia, vaikka se vapaa-ajan tekeminen olisi kuinka kivaa. Valon lapsena voin ahnehtia tekemistä valoisalle kaudelle, mutta pimeän aikaan olisi parempi keskittyä lataamaan akkuja. Ja se aurinkoloma pimeiden kuukausien aikaan on kyllä ihan ehdoton! Vaikka se olisi vain pitkä viikonloppu jossain etelän kaupungissa, niin edes sen verran pitäisi irrottautua töistäkin - olipa syksy sitten kuinka hektinen tahansa.

Tässä hetkessä keskityn nyt kuitenkin fiilistelemään elävää tulta ja tukeudun tietoon siitä, että päivä pitenee koko ajan. Joidenkin viikkojen kuluttua voin ehkä istua VR:nkin kyydissä tähän aikaan ja ihailla aurinkoista maisemaa. Onneksi parhaina päivinä voi nytkin muutaman tunnin ihailla vaikka taivasta, jonka aurinko näyttää sytyttäneen tuleen.