Vauhdilla uuteen vaiheeseen
Kun tapahtuu, niin tuntuu tapahtuvan rytinällä. Tammikuussa löysin vuokra-asunnon helmikuusta alkaen ja käytyäni katsomassa sitä, päätin ottaa asunnon vastaan, vaikka töistä ei ollut vielä tietoa. Eräänä kauniina päivänä tammikuun loppupuolella (no oikeasti se ei edes ollut ihan kauhean kaunis, kun lunta tuli vähän joka suunnasta eikä valokertoimet pilvisyydestä ja sateesta johtuen olleet kauhean korkealla) oli sitten jokseenkin täydellinen päivä: aamulla allekirjoitin vuokrasopimuksen, sitten alkuiltapäivästä sain tietää päässeeni töihin ja kuin huipentumana iltapäivällä Alkon myyjä kysyi minulta paperit ostaessani skumppapullon. :)
Helmikuun ensimmäisenä päivänä kävin aamulla hakemassa asuntoni avaimet, sen jälkeen aloitin uudessa työssä ja iltapäivällä pääsin uuteen kotiini. Olin tilannut Ikeasta toimituksen sängylle, patjalle ja ruokapöydän tuoleille tuolle samalle illalle, joten pääsin heti ekana iltana nukkumaan omaan kotiini kunnon patjalle. Reippaana tyttönä kasasin myös toisen ruokapöydän tuoleista, jottei seuraavana aamuna tarvinnut aamiaista nauttia seisaaltaan. Tyhjähän asunto muuten oli, mutta tuntui todella hyvältä päästä omaan kotiin heti ekasta päivästä alkaen.
Seuraavana päivänä oli sitten muuttorumba töiden jälkeen ja ystäväni tekivät hurjan urotyön lähtien vasta klo 23:00 illalla. Itse muutto oli hoidettu todella nopeasti, mutta päättäväiset ystäväni olivat sitä mieltä, että mun sängyn runko kasataan samana iltana. No sehän kasattiin, mutta aikaa pelkästään siihen projektiin meni about 3,5 tuntia. *huokaus* Ystäviäni muistan kiitollisuudella joka ilta nukkumaan mennessäni, sillä olisin muuten varmaan joutunut nukkumaan patjalla lattialla hyvän tovin. Sänky oli kyllä todellinen himmeli kasata, mutta lopussa kiitos seisoi, kun sain rungon kiinteistä laatikoista paljon lisää säilytystilaa. Vaikka ennen Espanjaan lähtöä karsin tavaroitani poikkeuksellisen rankalla kädellä, niin onhan tuota vielä jäljellä vähintäänkin yhden ihmisen (ja koiran) tarpeiksi.
Helmikuun alku on siis ollut vähintäänkin hengästyttävä. Kaiken tämän tohinan keskellä olen kuitenkin iloinnut siitä, että olen osannut olla liikoja stressaamatta ja malttanut rauhoittaa vapaa-ajan levolle ja liikunnalle. Koti alkaa tuntua kodilta ja olen saanut sen toimivaksi, mutta varastossa odottaa edelleen enemmän kuin tarpeeksi purkamattomia muuttolaatikoita. Entisessä elämässä mulla olisi ollut kauhea kiire saada kaikki purettua ja järjesteltyä paikoilleen ja sisustettua koti kuntoon, mutta nyt olen töiden jälkeen iltaisin priorisoinut levon ja yhteisen ajan koiran kanssa. Viikonloppuisin olen sitten purkanut laatikoita ja laitellut tavaroita paikoilleen, mutta en ole siitäkään ottanut itselleni mitään suoritusta. Hyvä minä! <3
Helmikuun ensimmäisenä päivänä kävin aamulla hakemassa asuntoni avaimet, sen jälkeen aloitin uudessa työssä ja iltapäivällä pääsin uuteen kotiini. Olin tilannut Ikeasta toimituksen sängylle, patjalle ja ruokapöydän tuoleille tuolle samalle illalle, joten pääsin heti ekana iltana nukkumaan omaan kotiini kunnon patjalle. Reippaana tyttönä kasasin myös toisen ruokapöydän tuoleista, jottei seuraavana aamuna tarvinnut aamiaista nauttia seisaaltaan. Tyhjähän asunto muuten oli, mutta tuntui todella hyvältä päästä omaan kotiin heti ekasta päivästä alkaen.
Seuraavana päivänä oli sitten muuttorumba töiden jälkeen ja ystäväni tekivät hurjan urotyön lähtien vasta klo 23:00 illalla. Itse muutto oli hoidettu todella nopeasti, mutta päättäväiset ystäväni olivat sitä mieltä, että mun sängyn runko kasataan samana iltana. No sehän kasattiin, mutta aikaa pelkästään siihen projektiin meni about 3,5 tuntia. *huokaus* Ystäviäni muistan kiitollisuudella joka ilta nukkumaan mennessäni, sillä olisin muuten varmaan joutunut nukkumaan patjalla lattialla hyvän tovin. Sänky oli kyllä todellinen himmeli kasata, mutta lopussa kiitos seisoi, kun sain rungon kiinteistä laatikoista paljon lisää säilytystilaa. Vaikka ennen Espanjaan lähtöä karsin tavaroitani poikkeuksellisen rankalla kädellä, niin onhan tuota vielä jäljellä vähintäänkin yhden ihmisen (ja koiran) tarpeiksi.
Helmikuun alku on siis ollut vähintäänkin hengästyttävä. Kaiken tämän tohinan keskellä olen kuitenkin iloinnut siitä, että olen osannut olla liikoja stressaamatta ja malttanut rauhoittaa vapaa-ajan levolle ja liikunnalle. Koti alkaa tuntua kodilta ja olen saanut sen toimivaksi, mutta varastossa odottaa edelleen enemmän kuin tarpeeksi purkamattomia muuttolaatikoita. Entisessä elämässä mulla olisi ollut kauhea kiire saada kaikki purettua ja järjesteltyä paikoilleen ja sisustettua koti kuntoon, mutta nyt olen töiden jälkeen iltaisin priorisoinut levon ja yhteisen ajan koiran kanssa. Viikonloppuisin olen sitten purkanut laatikoita ja laitellut tavaroita paikoilleen, mutta en ole siitäkään ottanut itselleni mitään suoritusta. Hyvä minä! <3
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit ja keskustelu on erittäin tervetulleita, mutta muistathan hyvät tavat ja kunnioitat muita kommentoijia. Asiattomat kommentit poistetaan.