Kiskoilla kohti saunan lämpöä

Istun taas junassa. Täpötäyden junan täydessä lemmikkivaunussa. Matkaseuralaiseni on onneksi ottanut tosi lungisti, sillä meillä on iso lemmikkipaikka ja näin ollen oma rauha (eikä nelijalkaisen tarvitse edes olla lattiatasossa). Tämä oli viimeinen vapaa lemmikkipaikka Kiirastorstain iltajunassa, vaikka lippu on ostettu jo yli 1,5 kuukautta sitten... Hyvä meidän kannaltamme, mutta junan eteisessä matkustaa nainen kolmen ison koiran kanssa, joten pakostakin mielessä käy ajatus, että voisikohan näihin juhlapyhien ruuhkajuniin jonain vuonna lisätä vaikka vaunuja?

Tällä kertaa alkumatkasta ehti vähän katsella valoisaan aikaan maisemiakin, vaikka ei nuo nyt niin kauhean kummoiset olleet etenkään Helsinki-Pasila-Tikkurila-akselilla. Nyt on jo pimeää, onhan kello jo melkein kymmenen, ja huomaan, että nukkumaanmenoaika alkaisi ainakin sisäisen kellon mukaan kolkutella ovella, sen verran silmät painavat. En kuitenkaan osaa nukkua - en oikein koskaan ole osannut nukkua junassa. Pitkänmatkan bussissa ja lentokoneessa saatan hyvinkin nukkua, henkilöautosta puhumattakaan, mutta junassa en vain pysty. Lisäksi alkumatkasta lukemani Anthony de Mellon "Havahtuminen" sai jo noin 30. sivun tienoilla ajatukset surraamaan - niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt kun silmät ei jaksa enää juosta kirjan sivuilla, niin matkaa tehdessä on hyvä hieman tylsistyä ja antautua mietteisiin. Siinä mielessä pitkät matkat yksin ovat erinomaisia - jossain vaiheessa väsyy lukemaan tai surffaamaan netissä ja kun juttukaveriakaan ei ole, niin sitä voi hyvin uppoutua ajatuksiinsa.

Olen huomannut, että mieli halajaa edelleen ja yhä vahvistuen taas lämpimään, vaikka olenkin nauttinut kunnon talvesta, joka on "hellinyt" meitä Etelä-Suomessakin. Lenkit meren jäällä, auringonpaiste ja lumiset lenkkipolut ovat päivästä toiseen tuottaneet iloa niin minulle kuin koirallenikin. Silti odotan malttamattomana, että kylmä ja runsasluminen talvi saa vastapainokseen kuuman ja aurinkoisen kesän. Ja syksyn pimeyttä ja loskaa vastaan aion taistella aurinkolomalla - luultavasti viime syksyn hyvien kokemusten innoittamana yksin reissaten.

Kesää ja aurinkolomaa odotellessa aion antaa rantasaunan lämmön helliä itseäni useampana iltana pääsiäisen aikaan. Tajusin tällä viikolla, etten ole käynyt saunassa tammikuun jälkeen, joten ei liene ihme, että odotan sitä malttamattomana. Lämmin suihku kynttilänvalossa on ihanaa arkihemmottelua, mutta puusaunan löyly ja lyhdyn valo takaa ihan eritasoisen rentoutumisen. Saunominen järvimaisemasta nauttien sulattaa varmasti väsymyksen - ja hyvä ruoka hyvässä seurassa ravitsee niin kehoa kuin mieltäkin. ❤️