Elämä ja matka

Tuntuu suorastaan hämmentävältä miten helppoa ja tuttua kaikki onkaan. Toki yksi syy lyhyelle aurinkolomalle juuri Málagassa oli se, että kaupunki on tuttu eikä koko loma mene siihen, että opettelee liikkumaan uudessa paikassa. Silti yllätyin, kun tuntuu kuin olisin lähtenyt täältä vasta viime viikolla (enkä lähes vuosi sitten). Vaikka tietöitä ja korjausrakentamista näkyy katukuvassa viimevuotista enemmän ja mehubaareja on ilmestynyt katukuvaan lisää, niin valtaosa kaupungista on ennallaan. Liikkuminen luonnistuu ilman karttaa ja bussipysäkiltäkin osasin suunnistaa lentokentältä tullessani suorinta tietä majapaikkaani. Ravintolassa ja kahvilassa loppulasku ilahduttaa joka kerta ja tuorepuristettu appelsiinimehu on kuin pieni pala taivasta parilla eurolla. Churrot kuumaan suklaaseen dipattuna vie kielen mennessään ja kauppahallin hedelmävalikoima melkein itkettää, kun kaikki on paitsi edullista, niin myös tuoretta ja maistuu niin paljon paremmalta kuin kotona, jonne hedelmät on rahdatt...

Istun jälleen lentokentällä. Olen lähtenyt kotoa jo ennen puoli viittä aamuyöllä reilun viiden tunnin yöunien jälkeen, mutta olo on yllättävän virkeä. Oli jotenkin jännä fiilis hypätä aamun ensimmäiseen bussiin ja suunnata lentokentälle. Muut kyytiin pitkin matkaa nousseet olivat selvästi työmatkalaisia: linja-autonkuljettajia useampikin, postinjakaja ja joku ABB:n takki päällä. Vain yksi ihminen oli matkalaukun kanssa liikenteessä minun lisäkseni. Silti jengiä tuli yllättävän paljon kyytiin reilun puolen tunnin matkan aikana. Helsinki-Vantaa tuskin nukkuu koskaan ja aamut on toki vilkasta aikaa, mutta silti hieman hämmästyin sitä kuhinaa, joka lähtöaulassa oli. Lähtöselvityksen lisäksi myös baggage drop on ainakin Norwegianilla muuttunut kokonaan itsepalveluksi, mutta henkilökuntaa palloili ihan kiitettävästi lähistöllä, jos olisi tullut ongelmia. Onneksi turvatarkastukset näyttivät vetävän hyvin ja kokemuksesta osasin valita sen hiljaisimman, jossa pääsin kävelemään käytännössä tyhjä...

Jostain syystä tämä postaus oli jäänyt julkaisematta elokuussa, mutta parempi kai se on myöhään kuin ei milloinkaan... Ainoa varsinainen toive ja odotus kesälomalleni oli päiväretki Juvalla sijaitsevaan TeaHouse of Wehmais -teehuoneeseen . Lomani lopulla sitten ajelimme äitini kanssa Juvalle ja nautimme aivan taivaallisen hyvän Afternoon Tea -menun. Tuohon kuului kolme erilaista täytettyä kolmioleipää, skonsseja hillolla ja kermalla sekä erilaisia pieniä makeita. Kummallekin tuli myös oma pannullinen teetä, jonka sai valita loputtoman pitkältä listalta. Valinnanvaikeus sai ihan uuden ulottuvuuden ja jo pelkästään sen päättäminen, että minkä tyyppistä teetä haluaa nauttia, oli työn ja tuskan takana. Lopulta itse päädyin nauttimaan mustaa Keemun-teetä ja äitini valinta osui Milky Oolongiin. Molemmat teet oli aivan käsittämättömän hyviä ja vahvistivat vain toivetta päästä joskus nauttimaan vielä oikein kunnon teemaisteluista, että voisi testailla vähän useampaakin sorttia. T...

Tämän loppukesän ja alkusyksyn aikana on ollut monta ”tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun...” -päivää. Osa noista päivistä on ollut iloa ja vapautta merkitseviä, osa enemmänkin ”shit happens” -kategoriaa. Tänään on onneksi tuota ensimmäistä sorttia, sillä tasan vuosi sitten lähdin Espanjaan . Paljon on vuodessa tapahtunut ja monet asiat tuntuvat todella kaukaisilta, mutta silti olen monta kertaa huomannut pohtivani yllättyneenä, että miten niin siitä voi olla jo vuosi. Niin kuin nyt vaikka Espanja. Voiko siitä todellakin olla jo vuosi, kun pakkasin rinkkani, matkasin lämpöön ja aurinkoon - ja hyppäsin elämäni seikkailuun? Näin vuotta myöhemmin voin ilokseni todeta, että tuolta reissulta tarttui paljon hyvää elämän selkäreppuun ja viime syksynä hankkimani opit ja kokemukset kantavat ihailtavasti edelleen hedelmää. ☺️ Olen miettinyt tämän vuoden aikana paljon omaa hyvinvointiani, anteeksiantamista, rajojani ja sitä mitä haluan elämältäni tulevaisuudessa. Olen karsinut elämästän...

Loma. Pieni sana, johon liittyy usein paljon odotuksia. Tänä kesänä lomani on lyhyt, mutta otan siitä silti kaiken ilon irti. Tuo kuulostaa ehkä hektiseltä, mutta minulle ”kaikki ilo irti” tarkoittaa nykyään yhä useammin lepoa, rauhoittumista ja itseni äärelle pysähtymistä. Lomani vietän Savon sydämessä läheisteni luona järven rannalla ja hiljennyn nauttimaan Suomen loppukesästä. Ainoa suunniteltu ohjelmanumero on päiväreissu Juvalle tutustumaan englantilaiseen teehuoneeseen. Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan nauttivani näin paljon siitä, ettei lomalla ole mitään erityisiä suunnitelmia tai jotain ”spessua”. Loma oli se aika vuodesta, kun ehti elää ja tehdä kaikkea sitä, mihin ei kiireisen arjen keskellä ollut aikaa eikä jaksamista. Niinpä lomakin meni sitten nukkumisen ja suorittamisen tasapainoiluksi. Nykyään olen rauhoittanut arkeni itselleni sopivalle tasolle, päästänyt irti pakosta suorittaa elämää ja opetellut tekemään valintoja sen mukaan, mitä minä itse ha...

Pitkästä aikaa taas matkalla. VR kiidättää kohti kesää, sillä sääennusteiden mukaan kohteessa pitäisi olla huomenna +23 ja sunnuntaina jopa +25. Joskus kannattaa lähteä merta edemmäksi kalaan, niin ei Itämeren tuulet viilennä ilmaa. 😄  Junavaunussa on jotenkin suorastaan uneliaan hiljaista, vaikka kello on vasta kolme ja vaunu täynnä porukkaa. Auringon paistaessa sisään ikkunasta omakin fiilis virittäytyy siestaan - matkaseuralaiseni nukkuukin jo aurinkoläikässä jaloissani. Minä ihailen junan ikkunasta kevään vihertämää luontoa, josta olen nauttinut jo pitkin viikkoa koiran kanssa lenkkeillessäni.  Koivujen pienet lehdet ja vihertävät pellot ovat lupaus kesästä ja tekevät ikkunasta ohi kiitävän maiseman ihan erilaiseksi kuin mitä viimeksi kiskoilla matkatessani. Seuraavalla kerralla maisema on varmasti taas erinäköinen, kun kesä on täydessä kukassa. Siinä mielessä neljä vuodenaikaa on kyllä ihan mahtava juttu, että samaa matkaa tehdessäkin maisemat ovat usein ihan erilaiset. ...

Istun taas junassa. Täpötäyden junan täydessä lemmikkivaunussa. Matkaseuralaiseni on onneksi ottanut tosi lungisti, sillä meillä on iso lemmikkipaikka ja näin ollen oma rauha (eikä nelijalkaisen tarvitse edes olla lattiatasossa). Tämä oli viimeinen vapaa lemmikkipaikka Kiirastorstain iltajunassa, vaikka lippu on ostettu jo yli 1,5 kuukautta sitten... Hyvä meidän kannaltamme, mutta junan eteisessä matkustaa nainen kolmen ison koiran kanssa, joten pakostakin mielessä käy ajatus, että voisikohan näihin juhlapyhien ruuhkajuniin jonain vuonna lisätä vaikka vaunuja? Tällä kertaa alkumatkasta ehti vähän katsella valoisaan aikaan maisemiakin, vaikka ei nuo nyt niin kauhean kummoiset olleet etenkään Helsinki-Pasila-Tikkurila-akselilla. Nyt on jo pimeää, onhan kello jo melkein kymmenen, ja huomaan, että nukkumaanmenoaika alkaisi ainakin sisäisen kellon mukaan kolkutella ovella, sen verran silmät painavat. En kuitenkaan osaa nukkua - en oikein koskaan ole osannut nukkua junassa. Pitkänmatkan...

Viikot vierivät kauheaa vauhtia tällä matkallani nimeltään Uusi ura. Yhtenäkään päivänä ei ole harmittanut lähteä töihin, mutta toki välillä olen kokenut riittämättömyyden tunteita, kun on niin paljon opittavaa. Silti tunnen olevani juuri oikeassa paikassa, tekemässä sitä mitä sydämeni on halunnut jo pitkään. Uuden uran lisäksi tähän matkaan kuuluu tosiaan myös uusi koti. Koti tuntuu jo täysin kodilta, vaikken olekaan ottanut stressiä irtainvarastossa pinottuna odottavista purkamattomista muuttolaatikoista tai "väärän"värisestä keittiönpöydästä. Toki niitä laatikoita käyn läpi vielä pikkuhiljaa, mutta valtaosa purkamattomista saa jäädä varastoon tai konmaritan niiden sisältöjä pois. Myös keittiön pöytä tulee vaihtamaan väriä, mutta ehtiihän tuon. Nelijalkainen ystäväni on sopeutunut uuteen kotiin hämmentävän hyvin - ei minkäänlaista eroahdistusta haukkumisen tms. muodossa, vaikka olin siihen varautunut. Mamman kulta on selvästi ymmärtänyt, että tämä on nyt meidän kahden m...

Kun tapahtuu, niin tuntuu tapahtuvan rytinällä. Tammikuussa löysin vuokra-asunnon helmikuusta alkaen ja käytyäni katsomassa sitä, päätin ottaa asunnon vastaan, vaikka töistä ei ollut vielä tietoa. Eräänä kauniina päivänä tammikuun loppupuolella (no oikeasti se ei edes ollut ihan kauhean kaunis, kun lunta tuli vähän joka suunnasta eikä valokertoimet pilvisyydestä ja sateesta johtuen olleet kauhean korkealla) oli sitten jokseenkin täydellinen päivä: aamulla allekirjoitin vuokrasopimuksen, sitten alkuiltapäivästä sain tietää päässeeni töihin ja kuin huipentumana iltapäivällä Alkon myyjä kysyi minulta paperit ostaessani skumppapullon. :) Helmikuun ensimmäisenä päivänä kävin aamulla hakemassa asuntoni avaimet, sen jälkeen aloitin uudessa työssä ja iltapäivällä pääsin uuteen kotiini. Olin tilannut Ikeasta toimituksen sängylle, patjalle ja ruokapöydän tuoleille tuolle samalle illalle, joten pääsin heti ekana iltana nukkumaan omaan kotiini kunnon patjalle. Reippaana tyttönä kasasin myös tois...

Mietin tässä yhtenä päivänä, että miksi sitä Espanjassa saattoi viettää jopa useamman tunnin junassa tai bussissa maisemia katsellen ja omiin ajatuksiin uppoutuneena, kun koti-Suomessa yleensä junassa vain surffailee netissä tai lukee? Istuessani taas kerran VR:n kyydissä muistin syyn... Maisemia on jokseenkin nihkeä katsella, kun ulkona on pilkkopimeää, vaikka ei ole vielä edes ilta. 🙄 Valon puute on vaikuttanut minuun taas jopa yllättävän vahvasti. Olen ollut tosi väsynyt Suomeen palattuani, mutta pistin sen aluksi flunssan piikkiin. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, että kyllä se taitaa olla auringon puute, joka väsyttää. Vaikka unirytmissä tai nukkumisessa muutenkaan ei ole tapahtunut mitään suuria muutoksia, niin tuntuu, että voisin vain nukkua koko ajan. Samanlainen olo on aina syksyisin ja talvisin - enkä nyt voi edes syyttää stressiä. Muutamana aurinkoisena päivänä olen tuntenut oloni huomattavasti energisemmäksi, mutta valitettavasti niitä aurinkoisia päiviä on Suomeen pal...

Vuosi on vaihtunut. Vihdoinkin olen saanut jättää elämäni ikävimmän vuoden taakseni. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nostin ihan aidosti iloisena ja täynnä odotusta maljan alkavalle vuodelle - useimmiten se on ollut vain tapa, mutta nyt oli kunnolla tunnettakin mukana. Vuodenvaihteessa en nauttinut ilotulitusten räiskeestä vaan aidosta tulesta nuotiolla, takassa, jätkänkynttilässä ja saunan kiukaassa. Iloa toivat liekkien leikki, läheisten seura ja luonnon rauha. Tunsin oloni tyytyväiseksi ja kiitolliseksi, mutta myös haikeaksi. Voisi kuvitella, että nyt on sitten koko ajan askel ja sydän kevyt - ja mieli iloinen... No eihän se tietenkään ihan niin mene. Eihän surullisista muistoista ja ikävistä tunteista yhdellä vuosiluvun vaihdoksella eroon pääse. Eikä toisaalta ole tarkoituskaan. Hidasta Elämää -sivustolla on teksti ( Elämän opit, jotka usein opitaan kantapään kautta ), joka sopivasti juuri oikeassa saumassa nousi Facebookissa uutisvirtaani ja muistutti minua siitä, että el...