Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Valosta valkeaan

Kuva
Málagan aurinko ja lämpö vaihtui joulun alla Helsingin jäätävään tuuleen ja pimeyteen, mutta onneksi jo seuraavana päivänä outo valoilmiö pilkahti taivaalla Helsingissäkin ja sen jälkeen VR kuljetti minut keskelle valkeutta. Talven valkea ihmemaa odotti Savon sydämessä ja tunsin itseni suorastaan lapsellisen iloiseksi lumesta, jota oli runsaasti. Joulun aikaan ja sen jälkeen lunta on saatu vielä reilusti lisää, niin paljon että parhaina (tai pahimpina) päivinä lumitöitä on tehty pihassa kaksi kertaa päivässä. Yhtenä aamuna ihmettelinkin jo äidilleni, että taasko sitä sataa - ja samaan hengenvetoon totesin, että ilmeisesti tosiaan sain sitä mitä pyysin, sillä olin kovasti toivonut kunnollista, valkeaa joulua. Lumi on hieman helpottanut sopeutumista koti-Suomeen, sillä pilvisenäkin päivänä valoisuus on ihan toista laatua kuin maan ollessa musta. Ja jos neljän vuodenajan keskellä eletään, niin silloin mielestäni talven pitää olla kunnollinen talvi: reilusti lunta ja pikkupakkanen. Aamu-...

Yksi matka lähestyy loppuaan

Kuva
Tämä matka alkaa lähestyä loppuaan, sillä 2,5 kuukauden reissua on jäljellä enää pari päivää. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, mutta niinhän se tuppaa tekemään, kun on kivaa. Olen päässyt kokemaan uskomattoman hienoja juttuja eikä oikeastaan mitään supernegatiivista tule mieleeni, kun pohdin tätä reissua. Olen saanut täältä juuri sitä, mitä tulin hakemaan: uusia kokemuksia, aikaa tutustua itseeni paremmin ja pohtia mitä haluan elämältäni, uusia tuttavuuksia sekä tietenkin sitä lämpöä ja aurinkoa. Vaikka viime viikot ovatkin olleet ajoittain kylmiä, niin +2 astettakin tuntuu mukavammalta auringonpaisteessa kuin räntäsateessa. 😉 Sitä paitsi toissaviikonloppuna, kun tein taas yhden reissun Málagaan, sain vielä nauttia päivisin +21 asteen lämmöstä - ei huonommin joulukuussa. Miltä nyt sitten tuntuu, kun etelässä jäljellä olevan ajan voi jo melkein laskea tunneissa ja edessä on taas uusi tuntematon, kun palaan Suomeen eikä minulla ole vielä tietoa töistä tai asuinpaikasta? Fiiliksen voi tii...

Antequera

Kuva
Bussimatka Málagasta Antequeraan kestää vain tunnin, joten Antequera on kätevä päiväretkikohde Málagasta käsin. Kaupunki tunnetaan muun muassa megaliittisista dolmeneista eli hautapaikoista, jotka on rakennettu isoista kivipaasista (samaan tapaan kuin esim. Stonehenge), ja niiden perässä minäkin kaupunkiin suuntasin. Kun lähestymme Antequeraa, sukellamme pilvien sekaan. Vaikka taivas onkin pilvistä johtuen harmaa, niin maisema on unenomaisen kaunis. Kumpuilevat pellot ja rinteet aaltoilevat syksyn ansiosta ruskean, keltaisen ja harmaanvihreän eri sävyissä. Vaikka maisemat ovat kauniit, niin itse kaupunki on joulukuisena lauantaina pettymys. Koska taivaan lisäksi pilvessä on myös kaikki yhtään korkeammalle kohoavat rinteet ja pelloilla palaa vielä tulia täydentäen pilvistä ilmaa savulla, niin kaikki on harmaata ja +12 asteen lämpötila tuntuu kylmältä Málagan +19 asteeseen verrattuna. Lauantai-iltapäivänä koko kaupunki on täysin kuollut. Ainoastaan muutamat ravintolat ja kahvilat ovat au...

Mietteitä matkalta

Tänään ajattelin kirjoittaa ylös joitain tekemiäni havaintoja (niin hyvässä kuin pahassa) kuluneiden viikkojen aikana Espanjassa. Osan olen saattanut mainita jo aiemmissa postauksissani, mutta eikös sitä sanota, että kertaus on opintojen äiti. 😉 Nämä eivät varmasti ole mitään absoluuttisia totuuksia vaan puhtaasti omiin havaintoihini ja kokemuksiini perustuvia, mutta tämmöisiä kokemuksia siis kuluneiden parin kuukauden ajalta. Liikenne Vaikka ajaminen (tai siis etenkin paikallisten ajamisen seuraaminen) etenkin kapeilla pikkuteillä vuorten rinteillä ottaa ajoittain sydänalasta, niin on täällä Espanjassa hyviäkin asioita liikenteessä. Kaupungeissa suojatiet on pääasiassa tehty vähän risteyksestä sivuun, jolloin esim. kääntyvä auto mahtuu kääntymään kohtisuoraan suojatien eteen sen sijaan, että joutuisi kääntymään suojatielle. Vaatii muutaman ylimääräisen askeleen ottamista jalankulkijalta, mutta väitän tämän olevan näkyvyyden kannalta huomattavasti parempi ja turvallisempi vaihtoehto. ...

Ronda

Kuva
Cádizista jatkoin matkaani bussilla sisämaahan Rondaan. Olin buukannut Rondasta kaksi yötä keskustan tuntumassa olevasta hotellista, sillä ajattelin sunnuntaina sieltä olevan kaikkein kätevin siirtyä 35 kilometrin päässä sijaitsevaan Algodonalesiin kylään, jossa olisin vapaaehtoisena loppuaikani Espanjassa. Olin myös lukenut, että Ronda on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde etenkin upeiden maisemien vuoksi. Lukemani ei pettänyt, sillä Rondassa on tosiaan huikeat näkymät! Puente Nuevo eli uusi silta (rakennettu vuosien 1751 ja 1793 välillä) on huikea ilmestys yhdistäessään yli 100-metrisen rotkon halkaiseman kaupungin kaksi osaa toisiinsa. Vanhan kaupungin puolelta menee kävelyreitti noin puoleen väliin rotkoa ja jos ikinä olet Rondassa niin laskeutuminen kannattaa. Osa matkasta on kivettyä, mutta alemmaksi mennessä jalassa kannattaa olla kunnon kengät - varvassandaaleilla tai korkkareilla en lähtisi reitille. Ainakin opastetuilla retkillä on ilmeisesti mahdollista päästä myös rotkon ...

Mitä teen työkseni?

Kuva
Enemmin tai myöhemmin kaikkien uusien tuttavuuksien kanssa tulee puheeksi elämä kotimaassa ja yleensä yksi ensimmäisistä kysymyksistä on, että mitä teen Suomessa työkseni? Siitä onkin seurannut mielenkiintoisia keskusteluja, kun olen kertonut, että en itse asiassa tiedä mitä tulen tekemään kotiin palattuani. Koska minulla on nyt uusi suunta hakusessa, niin olen avoin monenlaiselle. Päätin ennen reissuun lähtemistä, että ainakaan ennen marraskuun puoliväliä en edes mieti työnhakua tai muuta arkeen liittyvää, mutta pikkuhiljaa olen alkanut aktivoitua silläkin rintamalla. Kun matkustaa ilman tietokonetta, niin hakemusten kirjoittaminen on vain hieman haastavampaa - iPad ei oikein ole mukavin mahdollinen tekstinkäsittelyyn. Stressaaminen ja murehtiminen ei minulle sitä työtä kuitenkaan tuo ja kun sitä tietokonetta ei matkassa ole, niin sillä mennään mitä on. Fuengirolassa käydessäni innostuin katselemaan myös työpaikkoja Espanjasta, mutta täällä tarjolla olevat hommat on lähinnä puhelinmy...

Kompakti Cádiz

Kuva
Juna on puksuttanut Sevillasta jo hyvän tovin etelään, kun vihdoin lähestymme Cádizia kapeaa kannasta pitkin. Maisema on kerrassaan huikea ja harmittelen, kun junan ikkunasta ei saa napattua oikein minkäänlaista valokuvaa. Onneksi näkymä on tallentunut verkkokalvolleni - toivottavasti myös pysyy muistissa. 😄 Merenrantakaupunki Cádiz on käsittääkseni yksi vanhimpia eurooppalaisia kaupunkeja (foinikkialaiset perustivat sen vuonna miekka ja kirves) ja kaupunki henkii historiaa. Kapeat mukulakivikadut ovat tuttuja jo monesta muustakin vanhasta kaupungista ja monen muun kaupungin tapaan myös Cádiz tarjoilee paljon pieniä aukioita ja puistoja. Jotenkin Cádizissa on kuitenkin omanlaisensa tunnelma, josta tykkään kovasti. Cádizin vanhassa kaupungissa pääsee kävelemään lähes koko niemen ympäri rantakatuja pitkin. Kaunis (tosin yllättävän pieni) Playa de la Caleta tarjoilee mahdollisuuden auringonottoon ja uimiseen ja Parque Genovés ilahduttaa vehreydestä pitävää. Itse viivyin Cádizissa vain ka...

Sevilla

Kuva
Córdobasta jatkoin matkaani Sevillaan pariksi päiväksi (ja ei, en tavannut Sevillassa parturia). Kiertelin nähtävyyksiä pääasiassa vain ulkopuolelta, mutta kaupungissa on kyllä paljon näkemistä ja tekemistä. Joenvarsi tuntuu keräävän etenkin viikonloppuisin niin paikallisia kuin turistejakin nautiskelemaan kauniista säästä, ja iltaisin ostoskadut ja baarit kuhisevat elämää. Metropol Parasol on vaikuttava rakennelma, samaten "hieman" vanhempaa arkkitehtuuria edustavat Alcazar, katedraali ja Plaza de España. Näistä Alcazarissa kävin sisällä asti ja vaikka palatsi olikin ihan hieno, niin ei kuitenkan vetänyt vertoja Alhambralle. Alcazarin puutarha sen sijaan oli erittäin vaikuttava myös näin syksyllä - mitä se mahtaakaan olla täydessä loistossaan keväällä/kesällä!!! Sevillassa ollessani sain tietää, että olen tahtomattani keräillyt näköjään matkani varrella enemmänkin Game of Thrones -kuvauspaikkoja, sillä Alcazarissakin on kuvattu Game of Thronesia. Alcazarin lisäksi aiempia pa...

Uusi yritys - yksin olemisesta ja kohtaamisista

Tänään tekniikka ei ole ollut mun puolella... Olen yrittänyt vaihtaa yhteen palveluun salasanaa, mutta sivusto ei suostu toimimaan (ainakaan iPadilla). Olen yrittänyt päivittää cv:tä nettikahvilassa, mutta koneella ei ollut Wordia, joten muotoilut heitti ihan häränpyllyä. Sen jälkeen onnistuin poistamaan edellisen postaukseni, kun olin tallentanut draftina aiemman version tekstistä ja luulin poistavani sen draftin. *huokaus* Pitäisi varmaan käydä nukkumaan, mutta laitetaan nyt vielä tämä aikaisempi versio tekstistä koskien yksin olemista ja kohtaamisia, niin ei jää täysin nämä pohdiskelut pois. Yksin ollessa on pakko kohdata itsensä. Muiden ihmisten ympäröimänä on helppo vain mennä virran mukana ja turruttaa sisäinen ääni puuhasteluun, muiden kanssa seurusteluun, arkiseen suorittamiseen. Olen toki alkanut kuunnella omaa sisäistä ääntäni koko ajan paremmin jo viimeisen vuoden aikana elämän vuoristoradan napattua kyytiinsä. Silti iso syy sille, että lähdin yksin pitkälle reissulle (maaha...

Córdoba

Kuva
Patioita, puistoja ja suihkulähteitä on joka puolella. Córdobassa on ymmärretty viilennyksen tärkeys kesäkuumalla, kun lämpötila kohoaa yli +40 asteen. Marraskuun viileydessä (aamuisin +3...+5) lisäviilennystä ei kaipaa, mutta puistot ovat silti viehättäviä levähdyspaikkoja kaupungin hulinan keskellä. Puistoissa (kuten kaupungissa muutenkin) näkee paljon koiria ja vaikka suuria nurmikenttiä ei ole, niin koirat saavat viipottaa vapaina. Puiston laitamilla omistajat sitten kutsuvat koirat luokseen ja tottelevaisina nelijalkaiset antavat kytkeä itsensä kiinni ennen katujen vilinään menemistä. Córdoba on myös täynnä historiaa. Kaupungin "must see" kohde on Mezquita eli entinen moskeija, jonka kristityt aikoinaan muuttivat katedraaliksi. Mezquita on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka - aivan valtavan kokoinen rakennus täynnä monenmoista katsottavaa. Kuten katoliseen tapaan kuuluu, niin kirkko on hyvin koristeellinen ja täynnä maalauksia ja patsaita, mutta vaikka pääasiassa kai...

Nerja

Kuva
Matkani jatkuu taas ja nyt bussissa istuessani tajusin, että aiemmissa postauksissani hyppäsin suoraan Granádasta Málagaan enkä kirjoittanut mitään Nerjasta. Otetaanpas siis vähän vielä takapakkia ja muutama sana pienestä, kauniista merenrantakylästä. Nerja sijaitsee noin 1,5 tunnin bussimatkan päässä Málagasta itään. Vaikka kylä (tai kaupunki - en ole ihan varma Nerjan statuksesta) on melko puhtaasti turistikohde, niin se on silti säilyttänyt paikallisen espanjalaisen tunnelman ja katujen varsilta löytyy myös paikallisten suosimia kauppoja ja kahviloita ranta-alueen turistipaikkojen lisäksi. Nerjassa on useita rantoja ja hienot näkymät tarjoava Balcon de Europa -näköalatasanne meren äärellä turistialueella. Minun mielestäni parasta Nerjassa oli kuitenkin Cueva de Nerja eli Nerjan tippukiviluola. Luolan löysi viisi poikaa vuonna 1959 ja se avattiin yleisölle seuraavana vuonna. Luolastossa tehdään edelleen arkeologista tutkimusta ja osa alueesta onkin yleisöltä suljettu. Mutta jo se osa...

Lomailu vs. arki

Kuva
Ystävä kyseli mahdollisen kuuman lomaromanssin perään ja aloin sen pohjalta sitten miettiä lomaa ja lomailua vs. arkea. Olen itse asiassa ihan alusta asti kokenut olevani vähän jonkinlaisessa välitilassa... Tietenkään elämäni ei tällä hetkellä ole normaalia arkea, mutta en koe olevani lomallakaan. Vaikka tämän reissaamisen voi mieltää lomaksi ja etenkin lämmössä ja auringossa lipsahtaa lomamoodiin hyvinkin helposti, niin oikeastaan en ole lomalla. Minulla ei ole Suomessa töitä tai edes kotia odottamassa, joten en varsinaisesti ole lomalla mistään. Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin tavallaan tämä reissaaminen on tällä hetkellä minun arkeani. Paikasta toiseen kulkeminen, ulkona syöminen, uusiin kaupunkeihin, kyliin ja ihmisiin tutustuminen on tällä hetkellä minun jokapäiväistä elämääni ja siten kai arjeksi määriteltävää. Toki tässä "arjessa" on erilaista se, että en varsinaisesti tee töitä - paitsi välillä vapaaehtoistöitä. Eli se työarki ja toimeentulon hankkiminen tästä e...

Takaisin Málagassa

Kuva
Puoli kymmenen aikaan lauantaiaamuna Málaga vasta heräilee. Liikkeellä on lähinnä turisteja, mutta turistiravintolat eivät vielä ole auki aamiaista varten, mikä on jokseenkin hämmentävää. Itse en tosin turistiravintoloihin haluaisikaan, joten lähden suunnistamaan kohti läheistä pientä kauppahallia. Kauppahallikin on melko hiljainen, vaikka ensimmäiset kala-, liha- ja hedelmäkauppiaat ovatkin jo kojunsa avanneet. Löydän pienen kahvilan, jonka sisustus ei todellakaan pröystäile, mutta tiskin takana häärii sympaattisen oloinen vanhempi mies ja harvat asiakkaat ovat paikallisia. Saan valita leivän normaalin tai rusticon välillä ja kuten tapana on, niin peruspaahtoleivän sijaan saan kunnon sämpylän paahdettuna. Marmeladi tuodaan suoraan purkista, niin että saan annostella siitä lusikalla sopivan määrän, ja se maistuu taivaallisen hyvältä - ei siis mitään yksittäispakattua tusinakamaa niin kuin useimmissa paikoissa. Kahvi ei ole mikään erityinen makuelämys, mutta appelsiinimehu on puristettu...

Kerrospukeutumista ja herkuttelua

Kuva
Sierra Nevadan vuoret on lumen peitossa, kun lähden jatkamaan matkaani Granadasta kohti rannikkoa. Siinä missä ensimmäisellä kerralla Granada hemmotteli yli +30-asteen lämmöllä, niin tällä kertaa aamuisin oli +6...+8 astetta ja päivisinkin hädintuskin +20. Kerroksia sai pukea päälle ihan urakalla, kun aamulla lähti hostellilta liikenteeseen ja päivän mittaan reppu sitten täyttyi huivista ja erinäisistä paitakerroksista ilman lämmetessä. Missään vaiheessa päivää ei kuitenkaan tullut niin lämmin, että olisin pitkähihaisesta luopunut ja naureskelinkin mielessäni, että alan ainakin pukeutumisen osalta käymään enemmän paikallisesta kuin turistista, sillä turisteja näki yhä t-paidoissa siinä missä paikalliset kulki toppaliiveissä tai kevytoppatakeissa etenkin aamupäivisin. 😂 Granadaan palaamiseen johtanut tunne ei saanut selitystä kaupungissa ollessani, mutta tapasin taas todella ihania uusia ihmisiä ja pari päivää hujahti vauhdilla. Kävin katsomassa flamencoa yhdessä Sacromonten luolaravin...

Fiilistä kuunnellen

Olen taas tien päällä, kolmen viikon autiomaakokemuksen jälkeen. Kuluneet kolme viikkoa oli huikeat ja tulen aina muistamaan lämmöllä El Saltadorissa viettämääni aikaa ja siellä tapaamiani ihmisiä. ❤️ Vaikka oli kiva olla pidempi aika aloillaan ja tutustua ihmisiin ja lähialueeseen, niin omalla tavalla on ihan hauskaa olla taas liikkeelläkin. Tiedän sijaintipaikkani tällä hetkellä seuraavien kolmen yön ajan, sitten saa taas nähdä, että minne tuuli kuljettaa... Alun perin minun piti mennä tänään Alicanteen. Olin jo varannut majoituksenkin, mutta sitten tuli kovin vahva tunne siitä, ettei Alicantessa ole minulle mitään, mutta sen sijaan minun pitäisi palata vielä takaisin Granadaan. En yhtään tiedä, että mistä tuo fiilis tuli - Alicantessa olisi kuitenkin ollut vielä yli +20 lämmintä (Granadassa jo alle +20 ja öisin +2...+4) ja majoituksena olisi ollut oma huone kylpyhuoneella samaan hintaan kuin Granadassa 6-hengen dormissa... MUTTA, yritän opetella kuuntelemaan intuitiota ja tekemään e...

Elokuvia ja maalaismarkkinoita

Kuva
Kävelen kanjonin pohjalla kuun valossa enkä yllättyisi, jos seuraavan mutkan takaa vastaan tulisi cowboy hevosensa selässä. Ei, en näe unta enkä ole elokuvissa vaan itse asiassa palaamassa elokuvista autiomaassa sijaitsevasta hippikylästä. 20 minuutin kävelymatka autolle viileässä autiomaan yössä on ikimuistoinen kokemus. Päivällä on pärjännyt topissa ja hameessa, mutta nyt päälläni on farkkujen lisäksi pitkähihainen t-paita, fleece ja softshell-takki - autiomaan lämpötilaerot päivän ja yön välillä on todellakin melkoiset. Taskulamppua ei tarvitse, sillä kuu loistaa kirkkaasti ja maisemat on tosiaan hätkähdyttävät. Ei ihme, että alueella on kuvattu paljon spagettiwesternejä ja kuvataan edelleen niin leffoja kuin sarjojakin. Muun muassa Game of Thronesia on kuvattu täällä. Kun on "keskellä ei mitään", niin voisi olettaa, että päivät soljuvat eteenpäin suhteellisen samanlaisina ja aktiviteetit koostuvat lähinnä hiljaisuudesta nauttimisesta ja tähtiin tuijottelusta. Olen kuitenk...

Vapaa

Kuva
Mietin, että miten kuvaisin tämänhetkisiä tunteitani ja tunnelmiani. Miten sanani asettelisin… Ja sitten tajusin, että joku on sanonut sen kaiken jo niin hyvin, että on turha sanoittaa sitä uudelleen. Kaija Koon ”Vapaa” kolahtaa todella hyvin fiiliksiin, joita tällä hetkellä koen.

Aurinkoenergiaa ja ekologista elämää

Kuva
Aurinko on kyllä ihmeellinen asia. Itse olen jo pitkään tuntenut käyväni aurinkoenergialla ja se olikin yksi syy siihen, että lähdin reissuun nimenomaan tähän aikaan vuodesta. Täällä Espanjassa aurinkoenergialla käy tosin moni muukin asia kuin vain minä... Tänään pieni katsaus ekologisuuteen ja siihen mitä olen päässyt näkemään ja kokemaan viimeisten kahden viikon aikana. Olen siis paikassa nimeltä El Saltador, joka sijaitsee Etelä-Espanjassa, Tabernasin autiomaassa. Tila toimii mm. kurssikeskuksena ja tämä on täydellinen paikka esimerkiksi joogaretriiteille, sillä joka puolella on hiljaisuutta ja iltaisin saa ihailla Linnunrataa. Nettiyhteyttä ei ole ja puhelinverkko toimii (jos toimii) noin 2*3 metrin laajuisella alueella takapihalla. Kun kaikki on aurinkoenergian varassa (sähköt, lämmitys, lämmin vesi) ja vettä täytyy käyttää fiksusti (paikalla on oma kaivo, mutta olemme kuitenkin autiomaassa), niin ekologinen elämäntapa saa ihan uuden merkityksen. Kierrättäminen ja kaiken hyötykäyt...

Teksti liitutaululla

Kuva
Tänään haluan jakaa yhden itselleni melko merkittävän asian, joka sai minut tekemään monen mielestä hyvinkin rohkean ratkaisun ja hyppäämään tyhjän päälle tuntemattomaan - ja vieläpä melko alkeellisella paikalliskielitaidolla varustettuna. Kirjoitin tämän tekstin keittiöni maustekaapin ovessa olleelle liitutaululle maaliskuussa. Aluksi ajatukseni oli pitää tekstiä ovessa vain hetken aikaa ja päivittää siihen sitten jokin toinen ajatus, niin kuin olin jo jonkin aikaa tehnyt. Jotenkin teksti jäi oveen pidemmäksi aikaa ja huomasin, että kiinnitin siihen ihan eri tavalla huomiota kuin muihin lauseisiin, joita oveen olin aikaisemmin kirjoittanut. Jossain vaiheessa päätin ihan tietoisesti jättää tekstin paikoilleen. Aloin yhä enemmän ja enemmän pohtimaan tuota ajatusta ja pikkuhiljaa myös toimimaan sen mukaisesti. Nyt, reilut puoli vuotta myöhemmin, olen uuden elämän alussa ja elämäni näyttää koko ajan enemmän ja enemmän sellaiselta, että voin vastata tuohon kysymykseen "kyllä". Ka...

Kaukana kaikesta

Kuva
Lanjarónista matkani jatkui Granadaan, jossa vietin kolme yötä Oasis Backpackers' Granada -nimisen hostellin naisten kuuden hengen dormissa. Vaikka öisin oli pakko pitää korvatulppia, jotka nekin auttoivat vain osin, niin hostellissa löysi seuraa helposti ja tutustuin kolmeen eripuolilta maailmaa olevaan naiseen erityisen hyvin. Japanilainen reikimestari ja parantaja, sveitsiläinen opettaja, joka reissaa jatkuvasti, sekä yhdysvaltalainen joogaopettaja tarjosivat erittäin mielenkiintoisia keskusteluja ja samanhenkistä seuraa niin Granadan graffititaidetta katsomaan, uskomattoman upeaan Alhambraan kuin illallispöytään tai churroja nauttimaan. Olen äärimmäisen kiitollinen näistä kohdalleni osuneista ihanista naisista ja mukavista päivistä Granadassa. Granadasta matkani jatkui junalla Almeríaan, josta ensimmäisen vapaaehtoispaikkani emäntä tuli hakemaan minut. Ajoimme Almeríasta Tabernasin autiomaahan, jossa Lucainena de Las Torres -nimisen pikkukylän lähettyvillä on upea ekologisen el...

Lanjarón

Kuva
Lanjarón on viehättävä pikkukylä Sierra Nevadan vuoriston eteläosassa, noin 50 kilometrin päässä Granadasta. Lanjarónia kuvataan porttina läntisen Alpujarran alueelle. Paikka on kuuluisa vedestään, jota myydään ympäri maata pullotettuna ja josta paikan päällä nautitaan mm. kylpylöissä. Valtaosa turisteista olikin espanjalaisia, selvästi vanhempia kylpylävieraita, vaikka joukossa jokunen ulkoilmaliikunnasta nauttimaan tullut ulkomaalainenkin oli. Silti joka paikassa puhuttiin pääasiassa espanjaa ja esim. omasta hotellistani ei tosiaan löytynyt ollenkaan englantia puhuvaa henkilökuntaa. Hotel Central, jossa yövyin, oli vanha ja äänieristys olematon, mutta henkilökunta todella ystävällistä (vaikkei yhteistä kieltä aina ollutkaan) ja huone valtavan iso ja siisti. Kylpyhuoneessa oli lattialämmitys ja pääkadun puolelle aukeavasta ikkunasta kuului korviahuumaava lintujen sirkutus etenkin aamulla ja illalla. Maksoin 25€/yö, joten hinta ei todellakaan ollut paha siististä omasta huoneesta jääka...