Mitä teen työkseni?

Enemmin tai myöhemmin kaikkien uusien tuttavuuksien kanssa tulee puheeksi elämä kotimaassa ja yleensä yksi ensimmäisistä kysymyksistä on, että mitä teen Suomessa työkseni? Siitä onkin seurannut mielenkiintoisia keskusteluja, kun olen kertonut, että en itse asiassa tiedä mitä tulen tekemään kotiin palattuani. Koska minulla on nyt uusi suunta hakusessa, niin olen avoin monenlaiselle.

Päätin ennen reissuun lähtemistä, että ainakaan ennen marraskuun puoliväliä en edes mieti työnhakua tai muuta arkeen liittyvää, mutta pikkuhiljaa olen alkanut aktivoitua silläkin rintamalla. Kun matkustaa ilman tietokonetta, niin hakemusten kirjoittaminen on vain hieman haastavampaa - iPad ei oikein ole mukavin mahdollinen tekstinkäsittelyyn. Stressaaminen ja murehtiminen ei minulle sitä työtä kuitenkaan tuo ja kun sitä tietokonetta ei matkassa ole, niin sillä mennään mitä on.

Fuengirolassa käydessäni innostuin katselemaan myös työpaikkoja Espanjasta, mutta täällä tarjolla olevat hommat on lähinnä puhelinmyyntiä. Fuengirolaan en itseäni voisi kuvitella asumaan, mutta Málagaan tai sen lähistölle hyvinkin. Ihan niin paljon en tätä ilmastoa kuitenkaan arvosta, että olisin valmis muuttamaan tänne puhelinmyyjäksi. Tässä välillä mietin kuitenkin jo, että voisin ihan hyvin asettua joksikin aikaa Espanjaan tekemään melkeinpä mitä vain (paitsi sitä puhelinmyyntiä), jos sopiva työ löytyisi. Keskittyisin nauttimaan enemmän muista asioista elämässä ja ottaisin työn puhtaasti rahan lähteenä. Vaikka olen muuttunutkin monella tapaa viimeisen vuoden aikana ja myös täällä reissussa, niin työ taitaa kuitenkin olla se yksi asia, jonka kohdalla minuun pätee sanonta "mihin sitä koira karvoistaan pääsee". Minun täytyy saada työstä muutakin kuin vain rahaa, sillä sen verran työlleni omistautuvaa laatua olen, että työllä on väkisinkin iso merkitys elämässäni.

Niinpä mieluummin palaan kylmään ja pimeään Suomeen, tavoitteena päästä toteuttamaan itseäni mieluisassa työssä, kuin jään lämpöön ja aurinkoon hanttihommiin. Mitä enemmän pohdin tulevaisuutta ja elämäni tarkoitusta, niin yhä vahvemmin nousee esiin tunne siitä, että nuorten tai nuorten aikuisten ohjaaminen elämänhallintaan, kouluttautumiseen ja työnhakuun liittyen on se minun juttuni ja tehtäväkenttä, jossa voin loistaa, kun vain pääsen näyttämään kynteni niissä hommissa.

Jos siis tiedät, että jossain kaivataan organisointitaitoista ja kehitysorientoitunutta moniosaajaa tekemään töitä nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseksi, niin kuulen mielelläni lisää. 😊

Tämä kuva tiivistää mielestäni hyvin monessa asiassa (myös työnteossa ja sen hakemisessa) pätevän totuuden: asenne ratkaisee!