Valosta valkeaan

Málagan aurinko ja lämpö vaihtui joulun alla Helsingin jäätävään tuuleen ja pimeyteen, mutta onneksi jo seuraavana päivänä outo valoilmiö pilkahti taivaalla Helsingissäkin ja sen jälkeen VR kuljetti minut keskelle valkeutta. Talven valkea ihmemaa odotti Savon sydämessä ja tunsin itseni suorastaan lapsellisen iloiseksi lumesta, jota oli runsaasti. Joulun aikaan ja sen jälkeen lunta on saatu vielä reilusti lisää, niin paljon että parhaina (tai pahimpina) päivinä lumitöitä on tehty pihassa kaksi kertaa päivässä. Yhtenä aamuna ihmettelinkin jo äidilleni, että taasko sitä sataa - ja samaan hengenvetoon totesin, että ilmeisesti tosiaan sain sitä mitä pyysin, sillä olin kovasti toivonut kunnollista, valkeaa joulua.

Lumi on hieman helpottanut sopeutumista koti-Suomeen, sillä pilvisenäkin päivänä valoisuus on ihan toista laatua kuin maan ollessa musta. Ja jos neljän vuodenajan keskellä eletään, niin silloin mielestäni talven pitää olla kunnollinen talvi: reilusti lunta ja pikkupakkanen. Aamu- ja iltahämärässä ulkovalot, lyhdyt ja lumi tuovat valoa tänne pohjoiseenkin, mutta kyllä näin reilun viikon jälkeen alkaa olla jo taas ikävä aurinkoa. Etenkin, kun eilen kaupungilla asioidessa joutui väistelemään loskalammikoita ja lumi satoi niin märkänä, että seuraava olomuoto olisi ollut räntä. Onneksi sade on kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi tullut lumena, joten pelkoa mustasta maasta ei ihan heti ole.

Vaikka tässä talven hämärässä on hyvät puolensakin, niin itselleni valo tuo niin paljon energiaa, että jos aurinkoa ei ole saatavilla, niin sitten on syytä olla edes kunnolla lunta tuomassa valoa pimeyteen. Onneksi päivä pitenee jo, joten toivottavasti parin kuukauden päästä alkaa keltainen pallokin loistaa taas taivaalla ihan kunnolla. Kevättä ja kesää odotellessa nautiskelen nyt vielä hetken korkeista hangista ja ennen arjen alkamista hiljennyn kynttilän valon äärelle lataamaan akkuja.