Ensimmäinen päivä auringossa

Eilinen päivä meni matkustaessa. Lensin Helsingistä Tukholman kautta Malagaan, joten sain hyvin tuntumaa myös lentokentällä hengailuun. Arlandan kentällä on onneksi hyvät puitteet 3,5 tunnin odotteluun, joskin ruokatarjonta oli aavistuksen pettymys - niin paljon lämpimissä ruoissa painottui hampurilaiset ja muu grilliruoka. Toki muutakin sapuskaa löytyi, mutta selvästi raskaampi (ja rasvaisempi) dominoi. Pistokkeita mm. kännykän lataukseen löytyi todella hyvin ja istuimia oli tavallisista lähtöporttien istuimista sohviin. Ilmainen wifi 3 tunnin ajan, joten pääsi surffailemaankin kaikessa rauhassa, kun ei jaksanut koko aikaa tuijotella ihmisvilinää tai lukea.

Sitä kyllä pitää vähän ihmetellä, että koko matkan Hesasta Malagaan sain tehdä näyttämättä kertaakaan henkkareita. Onhan tämä vapaa liikkuvuus ihan kivaa, mutta jotenkin toisi tietynlaista turvallisuuden tunnetta, jos edes jossain vaiheessa matkaa joku katsoisi, että kuka sillä mun nimellä ja lentolipulla matkustaa... Passia kysyttiin ensimmäisen kerran majapaikassa, kun kirjauduin sisään.

Majoitun Malagassa guesthouse-tyyppisessä hostellissa, josta on rannalle matkaa 200 metriä. Tänä aamuna, kun ulkona paistoi aurinko ja lämmintä oli yli +20 jo ennen yhdeksää, mietin että tähän voisi hyvinkin tottua. Vaikka arki on arkea joka paikassa, niin väitän että kyllä olisi arkeakin aika toisenlaista elää lämpimässä ja auringonpaisteessa kuin pimeässä ja loskassa.

Tuossa yllä on silta rantabulevardilta, johon pääsen, kun kävelen vain suoraan hostellin ovelta rantaan. Lähdin aamulla liikenteeseen ilman minkäänlaista karttaa ja pidin tuota siltaa sitten maamerkkinä, kun kuljeksin yli neljä tuntia rantaa ja lähikatuja ristiinrastiin. Ihanaa päämäärättömyyttä ja kiireettömyyttä. Rantakahvilassa istuskellessani mietin, että miten rauhoittavaa ja rentouttavaa on elää täysin läsnä tässä hetkessä ilman suunnitelmia tai sitä, että mieli askaroi tekemättömien hommien parissa. Tämän täysillä hetkessä elämisen taidon kun osaisi sitten taas aikanaan siirtää siihen normaaliin arkeen töiden, kodinhoidon ja miljoonan muun asian keskelle. Jospa tässä 2,5 kuukauden aikana saisi sen verran hyvin harjoiteltua, että edes osa tästä siirtyisi myös elämään tämän jälkeen...

Pienet kujat, värikkäät talot ja rannalla palmuja siellä täällä. Kaupat pääsääntöisesti pieniä erikoisliikkeitä, joskin muutama supermarkettikin toki joukkoon mahtuu. Leivät ostetaan silti enimmäkseen leipomosta, kalat kalakaupasta tai kauppahallista eikä lihojakaan välttämättä roudata kotiin vakuumiin pakattuna. Tuoreita hedelmiä saa omista vihannes- ja hedelmäkaupoista ja kenkäkauppoja on joka nurkalla. Itsepalveluun jopa kaupan kassalla tottuneena (ja vielä suhteellisen kielitaidottomana) tämä pienten palvelukauppojen kulttuuri vaatii hieman totuttelua. Toki lomamatkoilla on oppinut, että etelässä eletään vielä tosi kaukana Suomen "asiakas tekee kaiken itse" -kulttuurista, mutta on tämä silti jotenkin uutta ja erikoista. Tällä alueella englantia kaiken lisäksi puhutaan selvästi melko vähän (kaikki ulkomaalaisetkin tuntuvat puhuvan espanjaa), joten tunnen itseni ihan voittajaksi, kun olen selviytynyt kuulakärkikynän ostamisesta kirjakaupassa sekä kahvin, smoothien ja croissantin tilaamisesta kahvilassa espanjaksi. Vaikka kielitaito on muuten kohtuullinen, niin espanjaa osaan vain alkeiden verran... Noh, jouluun mennessä toivottavasti puhun jo enemmän ja ymmärränkin jotain. :)