Mietteitä matkalta

Tänään ajattelin kirjoittaa ylös joitain tekemiäni havaintoja (niin hyvässä kuin pahassa) kuluneiden viikkojen aikana Espanjassa. Osan olen saattanut mainita jo aiemmissa postauksissani, mutta eikös sitä sanota, että kertaus on opintojen äiti. 😉 Nämä eivät varmasti ole mitään absoluuttisia totuuksia vaan puhtaasti omiin havaintoihini ja kokemuksiini perustuvia, mutta tämmöisiä kokemuksia siis kuluneiden parin kuukauden ajalta.

Liikenne
Vaikka ajaminen (tai siis etenkin paikallisten ajamisen seuraaminen) etenkin kapeilla pikkuteillä vuorten rinteillä ottaa ajoittain sydänalasta, niin on täällä Espanjassa hyviäkin asioita liikenteessä. Kaupungeissa suojatiet on pääasiassa tehty vähän risteyksestä sivuun, jolloin esim. kääntyvä auto mahtuu kääntymään kohtisuoraan suojatien eteen sen sijaan, että joutuisi kääntymään suojatielle. Vaatii muutaman ylimääräisen askeleen ottamista jalankulkijalta, mutta väitän tämän olevan näkyvyyden kannalta huomattavasti parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Jalankulkija ei jää katveeseen ja toisaalta liikennekin sujuu jouhevammin, kun kääntyvä auto ei tuki kaistaa. Ja ai miksei ihmiset sitten vain ylitä katua siitä risteyksestä ennen suojatietä? Koska jalkakäytävällä siinä risteyksen kohdalla on kaiteet.

Toinen ehdottoman hyvä asia on jalankulkijoiden liikennevalot, joissa on etenkin vilkkaammissa risteyksissä sekuntikello näyttämässä aikaa valojen vaihtumiseen. Näin jalankulkijan on helppo nähdä, että kauanko tarvitsee seisoa valoissa (ei varmaan kannata muutaman sekunnin takia alkaa rynniä punaisia päin) tai kauanko on aikaa ylittää katu (ehdinkö juosta yli, jos valot vaihtuvat punaiseksi kolmen sekunnin päästä). Näitä Suomeenkin, kiitos!

Roskat
Roskiksia on monissa kaupungeissa ja etenkin rantakaduilla melkein joka nurkalla - ja niitä tyhjennetään todella säännöllisesti. En ole tainnut kuin kerran törmätä täällä ylitäyteen roskikseen. Tilanne on toki hieman eri pikkukylien tai sivummalla olevien asuinalueiden roskien keräyspisteiden kohdalla, mutta bussipysäkeillä ja yhtään vilkkaampien katujen varsilla roskikset pidetään hyvässä kunnossa säännöllisesti tyhjentämällä. Roskisten yleisyydestä huolimatta olen tyrmistyneenä todistanut useaan otteeseen etenkin nuorten naisten piittaamattomuutta. Roskat tipahtavat kädestä kadulle juuri siinä, missä neitokainen sattuu olemaan, vaikka roskis olisi muutaman metrin päässä. Välillä olenkin ihmetellyt, että miten kadut pysyvät niin siisteinä, kun espanjattaret käyttäytyvät noin tökerösti. Ja huom, nämä roskaajat ovat olleet poikkeuksetta nuoria naisia! 😳

Roskiksista päästäänkin toiseen aiheeseen, joka Suomessakin herättää keskustelua joka ikinen kevät. Nimittäin ne koirankakat. Pienemmissä kylissä ja esim. Granadan kapeilla kaduilla saa kyllä katsoa jalkoihinsa, jos ei halua ikäviä yllätyksiä kengänpohjiinsa. Sen sijaan esim. Málagan rantakaduilla ja monilla muillakin kaduilla, joilla liikkuu paljon ihmisiä, on koirien jätösten keräämättäjättäminen sanktioitu jopa useiden satojen eurojen uhkasakolla. Kyltit tuntuvat tepsivän, sillä esim. El Palon rantabulevardilla on todella siistiä ja kaikki koirien ulkoiluttajat siivoavat kuuliaisesti lemmikkiensä jätökset. 👍🏻 Toisaalta, kun niitä roskiksia on joka nurkalla eivätkä ne pursuile yli äyräidensä, niin kakatkin on helppo kerätä ja heittää pussi roskiin. Vaikka itse pääsääntöisesti kerään koirani jätökset hyvin kuuliaisesti koti-Suomessa, niin kyllä välillä on kaduttanut oma kuuliaisuus, kun on menossa sen koiran kanssa bussiin ja pysäkin ainoa roskis pursuilee niin täpötäynnä, että sinne ei saa ujutettua edes havunneulasta - kakkapussista puhumattakaan... 🙄

Tupakointi
Sisällä tupakointi on Espanjassakin nykyään kielletty, mutta ulkona sitten sauhutellaan senkin edestä. Jos ei välitä syödä tupakansavussa, niin suosittelen nauttimaan aterian terassin sijaan sisätiloissa - ja mieluiten vähän ovensuuta kauempana. Myös koulun ovien edessä sauhutellaan surutta, joskin täällä koulun ovi onkin usein suoraan yleiselle kadulle. Välitunnin aikaan saakin sitten kulkea savupilven läpi teinejä väistellen, jos ei ole tajunnut vaihtaa toiselle puolelle katua kulkemaan...

Ulkona syöminen
Siinä missä Suomessa pääsääntöisesti on yksi ruokalista ja siinä samat hinnat riippumatta siitä, että missä ruokailija istuu, niin täällä voitkin maksaa eri summan istuinpaikasta riippuen. Esim. Granádassa terassilla syöminen on poikkeuksetta 10-12% kalliimpaa kuin sisällä syöminen. Málagassa joissain paikoissa on terassilla syöminen kalliimpaa kuin sisällä - mutta ei kaikissa ravintoloissa tai kahviloissa. Sen sijaan Málagassa ainakin yhdessä churreriassa sekä ulkona että salongissa syöminen on kalliimpaa kuin baaritiskillä. Joissain muissakin paikoissa baaritiskillä on halvempaa.

Hintojen lisäksi yllätyksiä voi tulla myös ruokaa tilatessa. Joissain paikoissa tapaksia nimittäin tarjoillaan vain ja ainoastaan pystypöytiin tai baaritiskille (ja vastaavasti isoja ruoka-annoksia ainoastaan ruokapöytiin), vaikka menu onkin kaikissa pöydissä sama. Syöjien täytyykin etukäteen päättää että halutaanko nauttia tapaksia vai syödä kunnon ateria - ja kaikkien on sitten seurueessa syötävä saman kaavan mukaan... Jos yksi haluaa tapaksia ja toinen kunnon ruoka-annoksen, niin se ei välttämättä onnistu (ainakaan jos olet puutteellisella kielitaidolla varustettu turisti). Pystypöytä vs. istuminen onkin hyvä nyrkkisääntö, kun miettii ruokailua, mutta toisaalta tätä ei noudateta kaikissa ravintoloissa. Sen sijaan varmaakin varmempaa on, että jos menet syömään paikallisten suosimiin ravintoloihin turistialueilta sivuun, niin ruokalistat löytyvät vain ja ainoastaan espanjaksi. Kannattaa siis varustautua sanakirjalla tai toivoa, että tarjoilija osaa englantia (ei itsestäänselvää sekään turistialueiden ulkopuolella), jos ei ole ruokasanasto espanjaksi hallussa ja haluaa tietää mitä tilaa.

Mitä muuta?
Varmasti paljon muutakin, mutta ainakin se, että kun täällä mennään porukalla ulos syömään tai kahville, niin silloin ollaan aidosti läsnä eikä olla naama ja sormet kiinni älypuhelimen ruudulla. Lapset huomioidaan siinä missä aikuisetkin ja heidän kanssaan keskustellaan läpi aterian sen sijaan, että lapsille iskettäisiin älyruutu nenän eteen tai annettaisiin juoksennella ympäri ravintolaa. Ylipäänsä asioita tehdään enemmän yhdessä ja muut kohteliaasti huomioonottaen. Tätä ystävällisyyttä, kohteliaisuutta ja seurassa aidosti läsnäolemista kaipaan enemmän Suomeenkin. Tiedän etten ole itsekään aina aikaisemmin ollut mikään malliesimerkki noiden asioiden suhteen, mutta jatkossa aion ainakin yrittää levittää noita omalla esimerkilläni ympärilleni.