Yksi matka lähestyy loppuaan

Tämä matka alkaa lähestyä loppuaan, sillä 2,5 kuukauden reissua on jäljellä enää pari päivää. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, mutta niinhän se tuppaa tekemään, kun on kivaa. Olen päässyt kokemaan uskomattoman hienoja juttuja eikä oikeastaan mitään supernegatiivista tule mieleeni, kun pohdin tätä reissua. Olen saanut täältä juuri sitä, mitä tulin hakemaan: uusia kokemuksia, aikaa tutustua itseeni paremmin ja pohtia mitä haluan elämältäni, uusia tuttavuuksia sekä tietenkin sitä lämpöä ja aurinkoa. Vaikka viime viikot ovatkin olleet ajoittain kylmiä, niin +2 astettakin tuntuu mukavammalta auringonpaisteessa kuin räntäsateessa. 😉 Sitä paitsi toissaviikonloppuna, kun tein taas yhden reissun Málagaan, sain vielä nauttia päivisin +21 asteen lämmöstä - ei huonommin joulukuussa.

Miltä nyt sitten tuntuu, kun etelässä jäljellä olevan ajan voi jo melkein laskea tunneissa ja edessä on taas uusi tuntematon, kun palaan Suomeen eikä minulla ole vielä tietoa töistä tai asuinpaikasta? Fiiliksen voi tiivistää vaikka näin: hyvältä, toiveikkaalta ja onnelliselta. Ison elämänmuutoksen tekeminen ja tälle reissulle lähteminen on yksi parhaista päätöksistä, mitä olen elämässäni tehnyt. Vaikka jokainen päivä ei olekaan ollut pelkästään ruusuilla tanssimista ja itsetutkiskelu on välillä tarkoittanut melkoisen syvissä vesissä ja vaikeissa tunteissa kahlaamista, niin päivääkään en vaihtaisi tästä matkasta pois. Olen oppinut enemmän kuin olisin millään voinut oppia normiarjessa koti-Suomessa ja tiedän, että näistä opeista tulee olemaan minulle hyötyä monessa tilanteessa tulevaisuudessa. Vaikka tulevaisuus on vielä täysin auki, niin olen saanut varmuuden siitä, mitä haluan seuraavaksi tehdä. Mielessä kutkuttaa monta monenlaista ideanpoikasta tulevaisuutta ajatellen ja voi olla, että jonain päivänä elämä vie taas maailmalle, mutta ainakin nyt ensivaiheessa ajatukseni on kuitenkin asettua takaisin Suomeen.

Kotiinpaluuta ajatellen minulla on kolme toivetta: työ, oma koti ja kyky pitää kiinni tällä reissulla oppimastani stressaamattomuudesta ja hetkessä elämisestä. Eräs ennen läheinen ihminen sanoi minulle joskus, että en osaa elää stressaamatta. Pitkään uskoin tuohon itsekin, mutta täällä olen onnistunut karistamaan tuon leiman itsestäni. Vaikka joku voisikin ajatella, että helppohan sitä on lomalla olla stressaamatta, niin kyllä entinen minä olisi onnistunut tälläkin reissulla kehittämään vatsahaavan itselleen. Nyt, kun olen onnistunut murtamaan tuon uskomuksen itsestäni ja päässyt maistamaan toisenlaista elämää, niin haluan pitää tästä kiinni. Elämä on paljon kevyempää näin. Tietenkin pieni stressi silloin tällöin voi olla ihan paikkaillaan ja sellaisen positiivisen, ajoittaisen stressin voin toivottaa tervetulleeksi jatkossakin. Mutta sitä pysyvästi nilkassa roikkuvaa ja öisin valvottavaa stressiä en halua enää mukanani kantaa.

Summasummarum: matka oli juuri oikea päätös ja täydellinen lopetus vuodelle, joka muuten oli elämäni ikävin. Nyt nautin vielä täysillä jäljellä olevasta ajasta Espanjassa, mutta hyvällä fiiliksellä palaan myös takaisin Suomeen. Tästä on hyvä laskeutua valkean joulun viettoon läheisten parissa.